Julkaistu: 24.08.2020
Arvostelija: Mika Roth
Sub Pop
Yhdysvaltain Nashvillestä kotoisin oleva Bully on päässyt kolmannen pitkäsoittonsa virstanpylväälle. Vajaan kolmen vuoden takainen Losing-pitkäsoitto ei tosin vakuuttanut sen kummemmin ainakaan allekirjoittanutta, koska Bullyn tapa sulauttaa toisiinsa The Breedersin kitararock ja Sonic Youthin angsti oli kauniisti sanottuna kaikkea muuta kuin uniikki.
Huutolaulaen ja kitaroilla meuhkaten kulkee myös kolmas albumimittainen julkaisu, jolla vokalisti-kitaristi Alicia Bognanno johtaa trioaan kohti – niin, mihinkäs tässä nyt ollaan matkalla? Olen aiemmin jo huomannut, ettei Bognanno suotta emmi, jos lainaamalla saadaan nopeasti tuloksia, ja sama tilanne on myös nyt. Ensimmäiseksi sinkuksi valikoitunut Where to Start on ”kunnianosoitus” Chumbawamban ysärihitti Tubthumpingille ja toinen sinkkuraita, Every Tradition, pöllii entistä härskimmin The Pixiesin ja Nirvanan laareista. Että näin.
Sanotaan, että musiikissa kaikki on jo lainattua valmiiksi, mutta arvostaisin silti vahvempaa omaa soundia ja edes pientä persoonallisuuden pilkettä. Sugaregg kaikuu kuitenkin korvissani silkkana lainauksena, toisten ansioiden julmana kierrättämisenä, jossa ei ole edes yhtä neljännestä omaa. Toisaalta ymmärrän etenkin pohjoisamerikkalaisten markkinoiden tämän tyyppiselle musiikille, mutta kun edes biisikynä ei ole terässä, niin miksi näitä levyjä edes julkaistaan? 12 raitaa, reilu 38 minuuttia musiikkia ja tuskin ainuttakaan omaa ideaa.
Vokalisti Alicia Bognannon ympärille kasvanut punkrockia ja poppia yhdistelevä orkesteri.
Linkki:
bullythemusic.com
(Päivitetty 24.8.2020)