Julkaistu: 02.01.2004
Arvostelija: Mika Roth
Rage of Achilles
“Welcome to hell” kuuluu Facebreakerin levyn avaus, ja aikamoista mätkettä ryhmä totta tosiaan debyytillään tarjoaa. Ruotsalainen (tietysti!) vanhan koulukunnan death metallia takova bändi on napannut suurimmat vaikutteensa kotimaansa klassisten death-pumppujen suunnalta. Eli tässä liikutaan aika lähellä Entombed – Dismember akselia, sillä bändin ilmaisu on hyvin thrash vaikutteista kuolottelua raskaalla vokalisoinnilla höystettynä.
Yhtyeen juuret ulottuvat aina vuoteen 1999 asti jolloin idea ”wanhan liiton” sääntöjä kunnioittavasta bändistä ensi kerran syntyi. Kokoonpano oli alusta aina viime syksyyn asti muodossa: laulu Robert Karlsson (ex-Edge Of Sanity, ex-Pan-Thy-Monium, ex-Incapactity) , kitarat Janos Szijart ja Janne Ivarsson, basso Jonas Magnusson ja rummut Mikael Wassholm. Kun ryhmä sulkeutui syksyllä 2003 studioon oli Janoksen pakko erota ryhmästä kroonisen ajanpuutteen takia, ja toisen kuusikielisen varteen napattiin koko bändille tuttu mies, eli Mika Lagren. Tässä muodossa Facebreaker sulkeutui Black Lounge studioiden kätköihin ja tuloksena syntyi yhdentoista uuden raidan ja reilun 36 minuutin mittainen debyytti joka takoo miekkansa tutuissa tulissa. Eli luvassa on melodista, raskasta ja riffittelyyn nojaavaa mätkettä Karlssonin karjuessa vokaalit erittäin kitarapitoisen meluvallin ylle.
Tämä tiukka perinteisiin nojaaminen on yhtyeelle sekä siunaus että kirous, sillä viisikko hoitaa kyllä hommansa ilman että juurikaan löytyy huomauttamista – mutta toisaalta, ei tässä mitään uuttakaan tehdä. Kaikki tämä on jo taottu lukuisia kertoja aiemmin, mutta jos vanhempi ja takuulla perinteinen ruotsi-death uppoaa on tässä levy joka on pakko-ostos. Parhaimmiksi iskuiksi osoittautuivat nopeasti todella roisi aloitusraita The Demon, sekä pedaalin konehuoneeseen työntävä Total Wasteland. Ja erityismaininta vielä Lagrenin mukavan ilkeistä kitarasooloista, jotka antavat kaivattua lisäväriä hieman yksitoikkoiseen materiaaliin.
