Universal Horror Show: You’ve Been Framed

Plastic Passion

Kuinka ihmeessä yhtye voi olla periaatteessa turkulainen, mutta käytännössä suomalais-belgialainen? Tietysti vesi on tavalla tai toisella meitä miltei kaikkia planeetta Maan asukkaita yhdistävä elementti, mutta ei se Airisto ymmärtääkseni Knokke-Heistiin saakka kuitenkaan yllä. Entistä enemmän vedet sekoittuvat, kun ryhtyy tutkimaan punkahtavaa rokkia paukuttelevan bändin historiallisia juuristoja.

Universal Horror Show oli aiemmassa elämässään suomeksi räyhännyt Utsuri Horror Show, joka eli ja hengitti ymmärtääkseni lähinnä edellisen vuosituhannen loppuaikoina. Niin tai näin, nyt mellastetaan englannin kielellä ja musiikki on pistävän rupista punkin, rockin ja punkrockin myllytystä. Raitoja tälle ns. debyyttialbumille on saatu kokonaista kymmenen kappaletta, mutta albumin mitta ylittää vain juuri ja juuri puolen tunnin rajapyykin.

Eikä siinä toisaalta enempää kaivatakaan, sillä Lily Black kaihoilee koreasti vasten tanssilavan seinää ja Framed käy niskaan kuin vimmainen Iggy Pop. Omanlaisensa yllätys on Let’s Startin nyökkäys, tai oikeammin tiikerisukellus, kohti Hurriganesin levotonta rockia. Saatesanoissa kylvetään legendaaristen brittiläisten punk-yhtyeiden nimissä, mutta on tästä pidempi matka Sex Pistolsiin kuin vaikkapa The Blockheadsiin tai itseensä Eddie and the Hot Rodsiin.

Debyytti on kummallinen ja värikäs kyyti, jossa turvavyöt eivät toimi ja turvakaaretkin taitavat puuttua. Mutta kuinkas muuten tämä olisi silloin kauhureissu ensinnäkään?