Aleksi Myllykoski with Tapani Rinne: Dark Days

Signature Dark / Rockadillo Records

Aleksi Myllykoski on t�t� nyky� Helsingiss� asuva artisti, DJ, ��nisuunnittelija ja tuottaja, jonka musiikillinen tyyli sijoittuu jonnekin ambientin �isemm�lle puolelle, jazzin ja elektronisen musiikin rikkaiden vesien ��relle. Tapani Rinne on niin ik��n tehnyt monenlaista musiikkia jazzin eteerisempien latvojen parissa, lukuisten eri yhteisty�projektien levitt�ytyess� huumaavan laajalle alueelle.

T�hdet ovat olleet kiistatta mit� suosiollisimmissa asennoissa, kun kaksikko on ly�nyt vision��riset p��ns� yhteen ja luonut albumillisen uutta ja ehdottoman genrevapaata instrumentaalimusiikkia. Pitk�soitolta l�ytyy kuusi raitaa ja mittaa sille kertyy huimasti l�hes 52 minuutin verran, kokonaisuuden ollessa kirjaimellisesti yhdest� valtaista puusta veistetty ja uomassaan verkkaisesti virtaava kokonaisuus.

Hiljaisuuden usvista hitain liikkein nousevat, kasvavat ja lopulta takaisin sinne painuvat raidat ovat sisaruksia siin� m��rin, ettei sukulaisuus j�� ep�selv�ksi, mutta samaan aikaan duo osaa l�yt�� alati uusia kulmia tekemisiins�. N�in jokainen raita antaa jotain uutta ja erilaista, eiv�tk� tutut maut k��nny vastentahtoisiksi edes loppumetreill�.

Puoliv�lin j�lkeen kuultava What Lies Beneath Tree of Brotherhood on joukon nopeajalkaisin etenij�, tosin t�ss�kin yhteydess� nopeus on v�hint��nkin suhteellinen k�site. Rinteen saksofoni ja klarinetti kulkevat nuottien teit� konepohjoisessa taustassa, mutta kaikesta elektronisuudestaan huolimatta Dark Daysin kappaleet ovat mielest�ni v�kev�n orgaanisia ja el�m�n mystisi� mutkia luotaavia instrumentaali-ihmeit�.

Onkin t�ysin kuulijasta kiinni, kuinka n�it� melankolisen kauniita ja rauhallisia numeroita n�kee vasten omaa universumiaan. Leijuuko Consumed loputtoman betoniviidakon vai ikimets�n yll�, ja vilahteleeko Void � Post Millennium Tension enemminkin Blade Runnereiden kuin B�la Tarrin teosten maailmoissa? Tulkintoja riitt��, mutta t�rkeint� on se, ett� kappalemateriaali lumoaa persoonallisella otteellaan, joka hakee vertaistaan. T�m�n yhteisty�n soisin totta tosiaan kehittyv�n ja jatkuvan, sill� rajoja rikkovalle musiikille on aina tilaa, tilausta ja tarvetta.