Aleksi Myllykoski with Tapani Rinne: Dark Days

Signature Dark / Rockadillo Records

Aleksi Myllykoski on tätä nykyä Helsingissä asuva artisti, DJ, äänisuunnittelija ja tuottaja, jonka musiikillinen tyyli sijoittuu jonnekin ambientin öisemmälle puolelle, jazzin ja elektronisen musiikin rikkaiden vesien äärelle. Tapani Rinne on niin ikään tehnyt monenlaista musiikkia jazzin eteerisempien latvojen parissa, lukuisten eri yhteistyöprojektien levittäytyessä huumaavan laajalle alueelle.

Tähdet ovat olleet kiistatta mitä suosiollisimmissa asennoissa, kun kaksikko on lyönyt visionääriset päänsä yhteen ja luonut albumillisen uutta ja ehdottoman genrevapaata instrumentaalimusiikkia. Pitkäsoitolta löytyy kuusi raitaa ja mittaa sille kertyy huimasti lähes 52 minuutin verran, kokonaisuuden ollessa kirjaimellisesti yhdestä valtaista puusta veistetty ja uomassaan verkkaisesti virtaava kokonaisuus.

Hiljaisuuden usvista hitain liikkein nousevat, kasvavat ja lopulta takaisin sinne painuvat raidat ovat sisaruksia siinä määrin, ettei sukulaisuus jää epäselväksi, mutta samaan aikaan duo osaa löytää alati uusia kulmia tekemisiinsä. Näin jokainen raita antaa jotain uutta ja erilaista, eivätkä tutut maut käänny vastentahtoisiksi edes loppumetreillä.

Puolivälin jälkeen kuultava What Lies Beneath Tree of Brotherhood on joukon nopeajalkaisin etenijä, tosin tässäkin yhteydessä nopeus on vähintäänkin suhteellinen käsite. Rinteen saksofoni ja klarinetti kulkevat nuottien teitä konepohjoisessa taustassa, mutta kaikesta elektronisuudestaan huolimatta Dark Daysin kappaleet ovat mielestäni väkevän orgaanisia ja elämän mystisiä mutkia luotaavia instrumentaali-ihmeitä.

Onkin täysin kuulijasta kiinni, kuinka näitä melankolisen kauniita ja rauhallisia numeroita näkee vasten omaa universumiaan. Leijuuko Consumed loputtoman betoniviidakon vai ikimetsän yllä, ja vilahteleeko Void – Post Millennium Tension enemminkin Blade Runnereiden kuin Béla Tarrin teosten maailmoissa? Tulkintoja riittää, mutta tärkeintä on se, että kappalemateriaali lumoaa persoonallisella otteellaan, joka hakee vertaistaan. Tämän yhteistyön soisin totta tosiaan kehittyvän ja jatkuvan, sillä rajoja rikkovalle musiikille on aina tilaa, tilausta ja tarvetta.