Julkaistu: 09.07.2020
Arvostelija: Mika Roth
Art First Recordsk
Helsingin suunnilla päämajaansa pitävä Ville Lähteenmäki Utopia on bassoklarinettia soittavan Ville Lähteenmäen ympärille syntynyt rokkaavaa jazzia soittava kokoonpano. Ainakaan Russian Body Language -pitkäsoitolla mukana ei ole vokalistia, joten reilut kolme varttia vietetään instrumentaalimusiikin parissa.
Varsinaisia kappaleita kiekolla on viisi, joiden lisäksi puolivälin jälkeen kuullaan reilun minuutin mittainen Lupa-raita. Avauksena leukaperiin jysähtävä Jakki on jo melkoinen pala purtavaksi, kun kahdeksan ja puolen minuutin ajan muurahaiset tuntuvat vilistävän aivokuoren päällä. Ryhmän soitossa rockin räime ja tyyli yhdistyy villeimmillään free jazzin vapaaseen kiihdytykseen, tosin aivan vastaavaan laukkaan ei loppulevyn aikana enää ylletä. Mikä on ehkä positiivinen asia.
Rockin ja progen räimeen hektisellä kyljellä loppumetreillään paistatteleva The Last Dance yhdistelee kenties rohkeimmin ja onnistuneimmin VLU:n eri puolia. Svengaavasta yökerhojazzista ja uneliaista soundikylvyistä kun on messevä matka ryhmän toiseen ääripisteeseen, eikä biisin lähes kymmenen minuutin mitta ole lainkaan yliampuva tällä spektrillä mitattuna.
Russian Body Language on sanalla sanoen haastava albumi, jonka ystävyys ottaa aikaa ja energiaa. Toisaalta: torvien johdattama kulkue on niin rämäinen, ruosteinen ja toisinaan jopa romanttinen, ettei matkaa tohdi keskenkään jättää. Jotain kertonee jo sekin, etten vieläkään tiedä pidänkö tästä levystä henkilökohtaisesti vai en – siihen kun vain harva kiekko pystyy.
Rokkaavaa jazzia vapaana kaikista nyöreistä luova kotimainen instrumentaaliyhtye.
Linkki:
facebook.com/villelahteenmakiutopia
(Päivitetty 9.7.2020)