Oakahtoakseh: Laaksossa aamujen välissä

Omakustanne

Oakahtoakseh on levynsä saatesanojen mukaan kokeellinen ja soundiltaan poikkeuksellinen yhtye, jonka ytimen muodostavat lyriikoista ja lausunnasta vastaava Otto Vahtola ja säveltäjä Alec Havimaa, joka hoitaa myös tuotantopuolen. Kaksikkoa täydentää tällä levyllä kolme muusikkoa: Lempi Elo (harmooni), Pinja Savijärvi (laulu) ja Ester Sundström (viulu).

Laaksossa aamujen välissä -albumi muodostuu viidestä raidasta, kokonaismitan painuessa reilusti päälle puolen tunnin. Päällimmäisenä vaikeasti lokeroitavassa kiekossa korvaan tarttuvat folkahtavat elementit, joita sitten ohjaillaan eri suuntiin aina kunkin raidan sisäavaruuden mukaan. Toisinaan Oakahtoakseh kävisi puhtaasta ambient-ryhmästä, eikä sirpaleinen industrialkaan kaukana ole, vaikka teollisuushallien kolkkous orgaanisista punoksista jääkin onneksi puuttumaan.

Rauhallisesti lausutut lyriikat ovat ennemminkin modernia runoutta, jossa sanojen taakse on toisinaan vaikea kurkistaa, mutta jotka jaksavat silti – tai juuri sen ansiosta – kiehtoa hellittämättä. Tietysti kolkko Kuluttaja on läpsäisy vasten länsimaisia kasvojani, mutta apokalyptisissa näyissä on runsaasti muitakin tasoja, tai ainakin itse niitä löysin lähes yhdeksän minuutin mittaiselta matkalta runsaasti.

En lähde vääntämään peistä siitä, onko tämä nyt äänitaidetta, runoutta, uusfolkkia, synkkää ambienttia – tai näitä kaikkia, koska osia tärkeämpi on levyn muodostama kokonaisuus. Siinä suuressa, hitaasti karttuvassa ja kuuntelukertojen myötä syvenevässä kuvassa Oakahtoakseh seisoo omalla kukkulallaan, jolta näkee kauas, mutta joka ei asetu minkään olennaisen eteen häiritsevällä tavalla. Niinpä kun loputtomalta tuntuva Talo usvan keskellä viimein loppuu, löydän sielustani sinne asettunutta rauhaa.