De Anima: Inner Empty Place (EP)

Debyytti EP:nsä juuri julkaisseen De Animan musiikkia voi helpoimmin kuvata termeillä melodinen, goottipitoinen sekä rockaava. Vaikutteita on selvästi saatu niin kotimaisilta alan nimibändeiltä, kuin brittein saartenkin suunnasta. Yhtyeen vahvuudeksi on kuitenkin luettava se, että näitä omaksuttuja elementtejä on vain käytetty mausteiksi – ne eivät missään nimessä määrittele yhtyeen omaa soundia, vaan ainoastaan rikastavat sitä. Laulukielenä toimii ilahduttavan aksenttivapaa englanti.

Aloituksena soiva 13 on reipas goottirock pala, ja samalla ehkä biisinelikon vahvin esitys. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy vokalisti Ulla Tallisen vahvaan, lämpimän miellyttävään ääneen, joka harmillista kyllä tahtoo hautautua keskellä kovinta paahtoa kitaroiden kruunaaman vallin sisään. Kun kahden kuusikielisen ylle nousevat vielä hetkittäin koskettimet alkaa äänimaisema välillä täyttyä huolestuttavissa määrin. Biisi itsessään on puhdas timantti, osoittaen mihin De Anima parhaimmillaan kykenee. Ikävä kyllä seuraavana tärähtävä Shame onkin sitten lätyn turhin viisu. Hyviä ideoita kappaleesta toki löytyy, mutta biisi ei missään vaiheessa oikein ’syty’.

There’s Oil In My Soul palauttaa onneksi kurssin nopeasti takaisin kohdalleen. Rauhallisen akustisesta alusta kappale nousee nopeasti Anathemaa ja Missionia onnistuneesti yhdistelevään loistoonsa. Vaikka soittimia on paikoin runsaasti antaa onnistunut sovitus tilaa kaikille elementeille. Loppupuolella kuultava lyhyt kosketinkoukku johtaa levyn ehkä kovimpaan rypistykseen päättäen biisin juuri sopivalla tavalla. Ehdottomasti parasta antia yhdessä aloitusraidan kanssa. Viimeisenä kuultava Passerby nojaa kuten edeltäjänsäkin aluksi akustisiin soittimiin, kasvaen hitaasti lopun vaikuttaviin mittoihinsa. Hyvä kappale, ei mikään ässä mutta ehdottomasti paikkansa nelikossa ansaitseva.

De Anima on debyytillään vakuuttavassa vedossa, mutta vielä koneessa on trimmaamisen varaa. Kaikki tarvittava on jo selvästi kasassa, ja yhtyeen soundi on kehittymässä aivan omaan suuntaansa. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuukin se että raitoja täytetään aivan liikaa. Kaiken kaikkiaan tulevaisuus näyttää kuitenkin lupaavalle De Animan kuusikolle. Jään mielenkiinnolla seuraamaan mitä tuleman pitää, sillä bändillä taitaa olla vielä runsaasti voimia reservissä.