Jaakko Taneli: Jaakko Taneli

V.R. Label Finland

Jaakko Taneli kävi tutuksi jo keväisellä Tuli minussa -sinkullaan, joka löi puolikarkeat allekirjoittaneenkin suuhun. Nyt vuorossa on turkulaisen ryhmän itsensä mukaan nimetty esikoisalbumi, jolla isosti soivaa rockia tarjotaan perinteinen vinyylilevyllinen, eli kahdeksan raitaa ja rahdun päälle puoli tuntia.

Perinteistä on myös herrain rock, jossa Amerikan meininki ja suomalaisten lyriikoiden klishekimput eivät varsinaisesti lähde piirustelemaan pyörää uudestaan. Hattua on kuitenkin nostettava korkealle kohti kattoa, sillä vaikka tässä möykätään ja räyhätään lähinnä kauniimman sukupuolen aiheuttamista poltteista, tuskista ja nautinnoista, on Jaakko Taneli kaikkea muuta kuin pastissiyhtye.

Suomalainen nainen rokkaa kuin kultakautensa The Cult, jota on täydennetty suomirockin kolosseilla ja vielä pidemmälle, kenties sinne Led Zeppelin leveysaseteille saakka yltää Käytä minua. Bluesrockin pakollisia kuvioita, rakkauden orjuutta ja ihanaa kipua – onneksi vokalisti ei sentään kiljahtele Robert Plantin tavoin. Kummallisena sivuloikkana on pidettävä Punaista ja mustaa -siivua, jossa turkulaiset kuulostavat hetkittäin aivan grunge-bändi Bushilta.

Paljon on siis lainattua ja kovin monissa kohdin lopputulema kuulostaa hämmentävän tutulta, mutta kun lekaa jaksaa heiluttaa täysin hartioin alkaa lopputulos muistuttamaan lopulta enemmän Jaakko Tanelia kuin em. muita orkestereita. Lyriikat pyörivät lähinnä rakkauden karikoiden ympärillä, eikä näissä tarinoissa miehellä ole juuri muuta mahdollisuutta kuin yrittää etsiä suotuisia tuulia myrskyjen keskellä. Hän kun ei vie, vaan häntä viedään kuin litran mittaa.