Kaamos: Kaamos

Aspen Edities

Kaamos on kansainvälinen duo, jonka toisen puolen muodostaa suomalainen vokalisti Aino Peltomaa ja toinen puolisko on belgialainen kontrabasisti/monitaituri Nathan Wouters. Kaksikon luoma äänitaide sijoittuu syvälle ’jotain muuta’ kenttään, eteerisen modernismin ja klassiseksi mielletyn musiikin toimiessa eräänlaisina ohjenuorina.

Kaamos, tai ´ka:mos, kuten se kaiketi pitäisi oikein kirjoittaa, koettelee siis musiikin rajoja. Äänessä on useimmiten vain Peltomaan laulu ja Woutersin enemmän ja vähemmän efektoitu kontrabasso, elektronisten lisäsävyjen jäädessä äärimmäisen vähäisiksi. Toki kappaleiden taustalla on toisinaan vaimeaa rytmipuolta, mutta fokus on alati laulun ja basson keskinäisessä vuorovedossa.

Peltomaan ääni viihtyy korkealla, mutta hän laulaa sangen sirosti, vaimeasti ja nuotteja hyväillen, eli mitään wagnerilaisia revittelyjä ei kuulla. Onneksi. Wouters lähestyy instrumenttiaan samalla, miltei hartaaksi tulkittavalla tavalla, jossa jokainen pieninkin ääni on tarkoin punnittu, eikä soitossa ole mitään ylimääräistä ja turhaa. Päinvastoin – jäin aluksi kaipaamaan kappaleisiin enemmän lihaa luitten päälle, kunnes vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen pääsin sinuiksi äärimmilleen riisuttujen muotojen kanssa.

Tunnustan suoraan, etten koe olevani osuvin henkilö arvioimaan näin henkilökohtaista, kaunista ja improvisaatiosta kummunnutta musiikkia, kun sähkökitara on paras kaverini, mutta ymmärrän kyllä uskoakseni jotain kauneudesta, mystiikasta ja hetkeen uppoutumisesta. Peltomaan laulu koskettaa sielua, sävellyksistä vastaava Wouters osaa taikoa soittimestaan kummallisia ääniä ja kaiken tasapaino on hetkittäin mykistävän väkevää.

Yksittäisiä raitoja on vaikea nostaa toistensa edelle, mutta omaan makuuni enemmän matalilla taajuuksilla kulkeva Maahan osuu ehkä selvimmin, kiitos kontrastiensa. Myös jotenkin Mozartin pienimuotoisemmat tekemiset mieleen nostattava Sateen aikaan on viehättävä yllättävissä pyräyksissään keskellä vaimeita kenttiä.