Cucumber Farmer: Kaiken teoria

Tampere Records

Olipa kerran upea ja loistokas aikakausi, jota kutsumme modernina aikana nollaluvuksi. Tuo myyttinen ja askarruttava vuosikymmen saapui millennium-juhlien jälkeen, ja tuolloin toimi myös mielenkiintoinen yhtye nimeltään Cucumber Farmer. Helsinkiläis-tamperelainen taidekollektiivi julkaisi vuonna 2004 Beyond-pitkäsoiton, jolla trippailevan bändin soundi junnasi ja hurmasi, jos nyt kysymysmerkkejäkin nousi ilmaan.

20-luvun alkuhämärissä Cucumber Farmer on palannut uuden kurkkkusatsin kanssa, eivätkä lannoitteena käytetyt aineet ole tainneet tälläkään erää olla täysin luomuja. Materiaali on niukan saatekirjeen mukaan luotu 10-luvun kuluessa, mutta bändin uudelleenkeksimiseen ja uusien toimintatapojen oppimiseen vain meni aikansa.

Tuohon väittämäduoon on helppo tarttua, sillä Kaiken teoria kuulostaa raikkaan uudenlaiselta Cucumber Farmerilta. Näsijärvi Grand Prix jumputtaa kuin Bristolin rannoilta taivaan itselleen löytäneet trip hoppailijat olisivat päättäneet rakentaa musiikkia autopeliin. Toisaalla sinkkubiisi 750 000 km/h saa pohtimaan, miltä Düsseldorfin krautrokkarit kuulostaisivat, jos heidät olisi abduktoitu omasta ajastaan ja tipautettu keskelle härmää. Vääristyneisyyttä, venymistä, kirkastumista ja evoluution portaikoissa iloista kolmiloikkaa – niin sitä pitää.

Eikä Cucumber Farmer olisi näemmä oma itsensä, ellei Pink Floydin Interstellar Overdrivea otettaisi jälleen käsittelyyn. Siinä missä Beyond-levylle päätynyt versio oli siisti ja nätti, kaikesta säröstään huolimatta, on uusin versio tutusta numerosta kuin ruosteella silattu ja sammaleella koristeltu. Päälle yhdentoista minuutin mitta on melkoinen haaste modernille kuulijalle, mutta loputtomien loppuhuminoiden, piipitysten ja kohinoiden vastaanotto on ihan terapeuttistakin, etenkin kun lopussa odottaa riffipihvi. Sitä paitsi uskoisin edesmenneen Syd Barrettin pitäneen kurkkufarmareiden ’kaikessa ei-mitään’ ajattelusta.