Julkaistu: 22.06.2020
Arvostelija: Mika Roth
Piki Records
Puntteihin lepatusta täysin palkein puhaltava Tuhosieni julkaisi esikoisalbuminsa jo toukokuun lopulla, formaattien ollessa siistin käheä vinyyli, sekä tässä seurassa hieman kylmälle kalskahtava digi. Vinyyliä ei sitten toimitukseen irronnut, mutta tokihan diginäkin helsinkiläisten psykedeelisesti sävytteinen proge rock puree ja puskee.
Albumin avaus on täyttä rautaa, kun miltei kuuteen minuuttiin yltävä sinkkubiisi Liekkirinta johdattaa kuulijan Tuhosienen värikkääseen, helkkyvään ja toisinaan hieman blacksabbathmaiseenkin maailmaan. Suomenkieliset lyriikat pelaavat loistavasti, vaikka vokaaleja olisi voinut nostaa rohkeamminkin eteen, eikä bändi kompuroi nostalgiaan.
Pitkäsoiton kuudessa siivussa ja hieman päälle puolen tunnin kokonaiskestossa rockin, progen ja metallin keskinäiset sekoitussuhteet vaihtelevat, mutta kaikkea sitoo yhteen vahva soundi, sekä luontokeskeisyys. Äänimaisemassa retro ja moderni yhdistyvät, lopputuleman kuulostaessa samaan aikaan tutulle sekä persoonalliselle, mikä on näissä suunnissa melkoinen saavutus.
Ihmisen paikkaa korostetaan luonnon parissa, joten kun hän hairahtuu urbaaniin ympäristöön, on vastassa elinvoimaa uhristaan imevä Vampyyrikaupunki. Onneksi Tunturi on rauhallinen ja seesteinen paikka, vaikka sen kyljillä stonerille maistuva rockmetalli paukkuukin pienillä postrock-mausteilla. Erityismaininnan ansaitsee myös kiekon sulkeva Erämaa, joka aluksi kieltämättä tökki, mutta asettui lopulta luonnolliseksi ankkuriksi.
Helsinkiläinen yhtye rokkaa ja jytää levein lahkein ja luonnollisin kutrein.
Linkki:
tuhosieni.bandcamp.com
(Päivitetty 22.6.2020)