Ane Brun: Spending Time With Morgan

DetErMine Records

T��ll� HalvRysslandissa toinen toistaan dilentantimmat eukot koettavat Idols-skabassa kuulostaa kilpaa Whitney Houstonilta, eiv�tk� usko j�rkipuhetta alanvaihdosta. Samaan aikaan l�nsinaapurista tulee t�llaisia Leonard Cohenin estrogeenintuoksuisia, folkilla ja kantrilla maustettuja versioita. T�ytyy varmaan ruveta lanseeraamaan lyhennett� NROAOSE: joka meinaa klisett� ”Niin, Ruotsissahan On Aina Oltu Suomea Edell�”.

�Vaalea, hieman homssuinen kitaraa soittava nuori, Norjasta kotoisin oleva nainen soittaa itsens� kanssa akustista kitaraa ja on tehnyt jokaisen kappaleensa itse. Lis�s�vyin� l�ytyy jumalaista kakkoslaulustemmaa, pianoa, jousia, lap steel guitaraa jne. Hienoa tuotantoa on hiottu Upsalassa ja Tukholmassa: miten voi olla, ett� j�lki on miellytt�v�mp�� kuin Michael Jacksonin uusimmalla, jonka kansivihossa on mainittu ne paikat, joissa saundia ei ole miksailtu ja viilailtu?

�No, piisimateriaalinhan ansiota tuo on. En tied�, pit�isik� se Alanis Morissette mainita. Tuskin: ei t�m� ole niin angstista. Kaihoisaa ennemmin, ennen kaikkea hirmu tasapainoista, kaunista. Terve skandinaavi vie voiton vinttikoiramaisesta amerikattaresta. Brun laulaa tyylikk��sti ”sinne p�in”, mik� tekee ��nest� jumalaisen kuuloisen. Huippuunsa saakka koulutettujen laulajattarien ��net ovat nimitt�in vain ja ainoastaan tylsi�, eik� sopraanojen sanoistakaan saa selv��, jos ihan rehellisi� ollaan.

�N�iss� sopivan mittaisissa akustisissa tuokiokuvissa v�h�n on paljon, eik� lyriikoiden tarvitse muuttaa maailmaa. T�t� seesteist� musiikkia kuunnellessa tekisi mieli lent�� jonnekin vihre��n, loskattomaan, yksinkertaiseen paikkaan, jossa anebrunit kasvavat. Ja ennen kaikkea olla tuo Morgan.

�NROAOSE!