Huojuva Lato: Viimeiset vanhat hyv�t p�iv�t

Bluelight Records

Kaikkihan sen tiet�v�t, ett� ennen vanhaan kaikki oli paljon, paljon paremmin. Tuon ikiaikaisen julistuksen voimalla Huojuva Lato k�ynnist�� viidennen albuminsa, jonka keulakappale Viimeiset vanhat hyv�t p�iv�t taustoittaa nelj�ss� minuutissa suomalaisen kantrimaiseman kuulijan ymp�rille. Huoh, kyll� se nostalgiakin oli ennen niin paljon makeampaa�

Krhm, palataanpas takaisin asiaan. Huojuva Lato jatkaa siis seikkailuaan kantrin parissa, mutta todellisuudessa kiekolla kuullaan runsaasti muitakin juonteita. Laulaja-lauluntekij� Suonna Kosonen osoittaakin useaan otteeseen biisikyn�ns� ter�n, eri tyylien taipuessa kuin tyhj�� vain. Minna Kettusen kirjoittama ja l�hemm�s kahdeksaa minuuttia venyv� Rakkaust�hti on tahollaan pienoinen yll�tys, muodon ollessa puhdas rakkaudenosoitus Neil Youngin raukean kes�isille 70-luvun kappaleille.

Cover-kiinti�n hoitavat t�ll� er�� kaksi sangen selv�sti toisistaan eroavaa numeroa. N�ist� peruskantri Juuret Iijoen t�rm�ss�, joka on alkujaan tunnettu otsakkeella October In The Railroad Earth, puksuttaa kerrassaan miellytt�v�sti eteenp�in kerraten samalla yhden suvun tarinan. Albumin sulkeva Vaaran Laella on puolestaan The Ozark Mountain Daredevilsin nelosalbumilta l�ytyv� herkku Mountain Range, joka tuntuu k��nnettyn� toimivan jopa rahdun paremmin. N�in h�rm�l�isiss� maisemissa nyt ainakin.

Maalailevien soft rock numeroiden ohella Huojuva Lato muistaa my�s p��stell� toisinaan h�yryj� my�s hieman toisin tavoin. Bertta on hauska tarina lihavasta kissasta ja rempsakasti kulkee my�s Mun vanha kitara, joka osoittaa rakkauden syvyyden l�hint� soitintaan kohtaan.

Eli paljon kaikkea, ja jokaiselle kantrinn�lk�iselle jotakin. Riitt�v� kattaus ainakin allekirjoittaneen makuun.