Caleb Landry Jones: The Mother Stone

Sacred Bones

Caleb Landry Jones on erittäin menestyksekkään uran näyttelijänä jo tähän mennessä luonut nuori mies. Joulukuussa 30 vuotta täyttävä yhdysvaltalainen on sen sijaan musiikkiuransa alussa, onhan The Mother Stone Jonesin debyyttialbumi. Ja saattaisi hyvinkin olla, ettei albumia olisi vieläkään julkaistu, ellei eräskin Jim Jarmusch olisi sattunut kuulemaan Jonesin jo vuosia kasaamia biisejä.

Näyttelijöiden hinku musiikin puolelle on yhtä vanhaa kuin muusikoiden haaveet näyttelemisestä, mutta kovin harvat ovat onnistuneet saavuttamaan glooriaa kummallakin puolella. Tietysti Elvis, Madonna ja kumppanit ovat legendoja, mutta useimmiten supertähteys yhdellä saralla on taannut toisen puolen menestyksen edes jollain tasolla. Jarmuschin korvat olivat kuitenkin terässä, soittaahan herra itsekin ohjaustöidensä sivussa musiikkia.

The Mother Stone on ylitsepursuavan runsas rock-levy, jolla Jones tuntuu etsivän optimipistettä Marc Bolanin ja soolouransa John Lennonin väliltä. Albumin avaus asettaakin kuulijan välittömästi testiin, kun seitsemän ja puolen minuutin mittainen Flag Day / The Mother Stone vyöryy raskaine instrumentaaliosuuksineen ylle kuin The Wallin aikainen Pink Floyd konsanaan.

Happoista poppia, psykedeelistä rockia, Syd Barrettin mielipuolisuutta ja vapautta, sekä niin paljon muuta. Massaa, voimaa ja kivitalon kokoinen melodia, jota muutetaan lihaksi ison orkesterin voimin. Hetkittäin olo on kuin sirkuksessa, eikä edes taivas rajoita lentokorkeutta, kun Jones vain nostaa ja nostaa panoksia.

Onko tämä nyt barokki-rockia ja progepopin runsainta laitaa? Jaa-a, ainakin lopputulos on massiivinen, glamin tuoksuinen ja eri aikakausia toisiinsa ennakkoluulottomasti sotkeva. Yhdessä hetkessä 1880-luku voi vaihtua 1980-lukuun, vintage-soitinten puhaltaessa kappaleisiin lämpöä, henkeä ja taikaa.

On kornia kutsua albumia vahvemmaksi kokonaisuudeksi kuin mitä sen sinkkuraidat ovat, mutta The Mother Stone on kiistatta juuri tällainen kokonaisuus. Reilun tunnin mitta voi olla kova kynnys joillekin, mutta ainakin teokseen kannattaa tutustua mikäli em. rockin jätit ovat mieleen.