Julkaistu: 15.06.2020
Arvostelija: Mika Roth

Sacred Bones
Caleb Landry Jones on eritt�in menestyksekk��n uran n�yttelij�n� jo t�h�n menness� luonut nuori mies. Joulukuussa 30 vuotta t�ytt�v� yhdysvaltalainen on sen sijaan musiikkiuransa alussa, onhan The Mother Stone Jonesin debyyttialbumi. Ja saattaisi hyvinkin olla, ettei albumia olisi viel�k��n julkaistu, ellei er�skin Jim Jarmusch olisi sattunut kuulemaan Jonesin jo vuosia kasaamia biisej�.
N�yttelij�iden hinku musiikin puolelle on yht� vanhaa kuin muusikoiden haaveet n�yttelemisest�, mutta kovin harvat ovat onnistuneet saavuttamaan glooriaa kummallakin puolella. Tietysti Elvis, Madonna ja kumppanit ovat legendoja, mutta useimmiten supert�hteys yhdell� saralla on taannut toisen puolen menestyksen edes jollain tasolla. Jarmuschin korvat olivat kuitenkin ter�ss�, soittaahan herra itsekin ohjaust�idens� sivussa musiikkia.
The Mother Stone on ylitsepursuavan runsas rock-levy, jolla Jones tuntuu etsiv�n optimipistett� Marc Bolanin ja soolouransa John Lennonin v�lilt�. Albumin avaus asettaakin kuulijan v�litt�m�sti testiin, kun seitsem�n ja puolen minuutin mittainen Flag Day / The Mother Stone vy�ryy raskaine instrumentaaliosuuksineen ylle kuin The Wallin aikainen Pink Floyd konsanaan.
Happoista poppia, psykedeelist� rockia, Syd Barrettin mielipuolisuutta ja vapautta, sek� niin paljon muuta. Massaa, voimaa ja kivitalon kokoinen melodia, jota muutetaan lihaksi ison orkesterin voimin. Hetkitt�in olo on kuin sirkuksessa, eik� edes taivas rajoita lentokorkeutta, kun Jones vain nostaa ja nostaa panoksia.
Onko t�m� nyt barokki-rockia ja progepopin runsainta laitaa? Jaa-a, ainakin lopputulos on massiivinen, glamin tuoksuinen ja eri aikakausia toisiinsa ennakkoluulottomasti sotkeva. Yhdess� hetkess� 1880-luku voi vaihtua 1980-lukuun, vintage-soitinten puhaltaessa kappaleisiin l�mp��, henke� ja taikaa.
On kornia kutsua albumia vahvemmaksi kokonaisuudeksi kuin mit� sen sinkkuraidat ovat, mutta The Mother Stone on kiistatta juuri t�llainen kokonaisuus. Reilun tunnin mitta voi olla kova kynnys joillekin, mutta ainakin teokseen kannattaa tutustua mik�li em. rockin j�tit ovat mieleen.




Eritt�in menestyksekk��n uran n�yttelij�n� jo t�h�n menness� luonut mies luo happoista poppia, psykedeelist� rockia ja rakastaa Syd Barrettin mielipuolisuutta ja vapautta, sek� niin paljon muuta.
Linkki:
caleblandryjones.bandcamp.com
(P�ivitetty 15.6.2020)