Loimu: Taivaanrannanmaalarit

Omakustanne

Loimu on pitkälti sama asia kuin laulaja-lauluntekijä Toni Loimuneva, jota on studion puolella avustanut tuottaja Janne Saksa. Albumia on koottu kasaan jo hyvän aikaa, mutta vaikka ensimmäisistä sinkuista on ehtinyt vierähtää jo yli vuoden verran aikaa, on esimerkiksi Vastuu kaikkine 70-lukuisine vivahteineen yhä täyttä asiaa.

Taivaanrannanmaalarit -pitkäsoitto on yhdeksän raidan joukko, jota sitoo toisiinsa ensinnäkin poprockin muoto ja toisekseen sydämen asiat. Loimu osaa virnistää hyväntahtoisesti elon pienille ja isommillekin haasteille, kuten Pintaliitoelämää ja pelkkää aurinkoo viimeistään osoittaa. Aikuisten elo on melkoinen seikkailu, etenkin kun perhe kasvaa ympärillä ja itsekin pitäisi löytää persoonastaan uusia, alati positiivisesti kehittyviä puolia aikojen muuntuessa.

Loimu kertoo suomalaisesta, pääosin suoraselkäisestä miehestä, joka katselee toisinaan taaksepäin Tuulian kanssa vietettyyn interrail-aikaan, mutta ymmärtää myös olevansa yksi Lottovoittaja elämän suuressa ruletissa. Eihän kukaan koskaan sanonut, että pääpottia oltaisiin hamuamassa kotiin, mutta pärjää niillä pienemmilläkin osumilla.

Rakkaus voittaa kuitenkin riittävän usein, mikä tekee Taivaanrannanmaalarit-albumista miellyttävän kokemuksen. Tietysti elektronisesti ryyditetty Mestari kertoo väärien valintojen ketjusta ja Ihmissusikin taitaa olla turkkinsa alla joskus suruinen, mutta väittäisin lasien olevan silti ennemminkin puolitäysiä.

Loimu iskee tarinoitaan popin, iskelmän ja rockin vaikeasti hahmoteltavissa välimaastoissa, joissa mennyt ja tämä hetki sotkeentuvat toisiinsa. Kertoja näkee itsensä vain yhtenä murusena elon hiekkarannalla, jossa seuraava aalto voi viedä kenet tahansa, mutta ihmisiähän tässä vain kaikki ollaan.