Owen Pallett: Island

Domino

Kanadalainen Owen Pallett on niitä muusikoita, jotka tunnetaan kenties helpommin muista töistään kuin varsinaisesta soolourastaan. Pallettin soittamia ja sovittamia jousia on kuultu valehtelematta kymmenillä, ellei jopa sadoilla muiden artistien ja yhtyeiden levyillä. Lisäksi monitaitoinen herra hallitsee paremmin kuin hyvin rummut, koskettimet sekä kitarat, joten sooloalbumeillaan Pallett on päässyt luomaan vapaasti visioitaan.

Island on Pallettin viides studioalbumi ja ensimmäinen moinen kokonaiseen kuuteen vuoteen. Lähes täsmälleen tunnin mittainen pitkäsoitto on jaettu neljään osaa, jotka erotetaan toisistaan lähinnä lyhyillä, introntapaisilla instrumentaaliraidoilla. Näistä väliluvuista viimeinen, nimeltään yksinkertaisesti iv, on surumielisin, miltei hautajaismusiikkimainen. Päätösneljännekseltä löytyvätkin kokonaisuuden hitaimmat, seesteisimmät ja melankolisimmat numerot In Darknessin yltäessä kuuden ja puolen minuutin tienoille saakka. Lopussa esitetään myös versiot jo aiemmin kuulluista Paragon of Order ja Fire Mare -kappaleista, lämmittelykierroksen toimiessa yllättävänkin moitteetta.

Island on tekstiensä puolesta monimutkaisella tavalla kummallinen tarina, jossa Lewis niminen maanviljelijä pohtii elämäänsä Spectrumiksi kutsutussa maailmassa. Tuon maailman luoja on nimeltään Owen, joten syvissä vesissä uidaan, enkä lähde edes arvailemaan eri tasojen suhteita toisiinsa. Väkivaltaiset ajatukset ja pohdinnat punoutuvat yhteen maailman mysteerien kanssa, tulen ja elementtien toimiessa jonkinlaisina johdattimina.

Ikävä kyllä Island ei ole itse sävellystensä puolesta kovinkaan ikimuistettava tapaus. Pallett hallitsee kiistatta tunnelmien luomisen orkesterin soittaessa jousivetoista ja koskettimilla vahvistettua poppia, mutta kiiltävien pintojen alta ei löydy melodioita, jotka jäisivät elämään sen pidemmäksi ajaksi.