JP Leppäluoto: Piilevää pimeää

Playground Music

JP Leppäluoto on hiljalleen työstänyt ensimmäistä sooloalbumiaan ja kiekkoa edeltäneet sinkut ovat kieltämättä paljastaneet uusia ja vanhoja puolia enemmänkin metallin saralla viihtyneestä vokalistista. Piilevää pimeää -albumi kertoo tietysti jo paljon silkalla otsikollaan: nyt viihdytään huoneen varjoisammalla laidalla, eikä tuo huone ole seesteisen rakkauden satama.

Niin, rakkaus. Sen aiheuttamat ja kokemat kolhut, sen kiroama ja siunaama sydän. Nämä ikuiset ihmispolojen probleemat ovat liikuttaneet taiteilijoita aina aikojen alusta saakka, joten Leppäluoto on hyvässä seurassa Nick Cave, Shakespearen ja Abu Nuwasin ja lukemattomien muiden kanssa.

Musiikillisesti Leppäluoto jatkaa niillä samoilla urilla, jotka Desibeli.netin sivuilla arvioidut Kuoppa ja Pirun musta -sinkut jo viitoittivat. Eli tummuuteen taipuvaista rockin, folkin, popin ja iskelmänkin makuista kerrontaa, jossa laulu asettuu keskiöön ja akustisilla mausteilla vahvistettu bändisoitto tyytyy tukemaan kertojaa taustalta. Soitto kuten vokaalitkin suosivat hiljaisempaa ilmaisua, väkevien hetkien toimiessa lähinnä väriläiskinä.

Joillain raidoilla folk saattaa nostaa ääniä korkeammalle, mutta mistäpä muusta Teräsjääkään kertoo kuin sydämen murheista, oli biisi sitten kuinka rullaavaa folkpoppia tahansa. Irti maasta pyrkii myös Varjot, joilla sielun polte kääntyy kuitenkin yllättäen positiiviseksi tekijäksi. Samaa kumpuavaa voimaa uhkuu myös hämmentävästi nimetty Shalalaa, jolla ironian eri tasot voi tulkita kuten haluaa. Leppäluoto omaa upean äänen, jolle soisi löytyvän vieläkin mittavampia numeroita esitettäväksi.