Everlore: Everlore

Omakustanne

Jyväskylän suunnilta kotoisin oleva Everlore on ollut toiminnassa jo vuodesta 2013 lähtien, mutta esikoisalbumi saatiin ulos vasta uudella vuosikymmenellä. Kolmen digisinkun jälkeen bändi on näemmä puhdistanut pöydän oikein perusteellisesti, sillä yksikään aiemmista sinkuista ei ole mahtunut mukaan debyyttipitkäsoitolle.

Everloren tyyli on mitä klassisin power metal, jossa melodisuus ja eeppisyys käyvät yhtä rintaa kohti horisontissa odottavia taisteluita ja urotekoja. Vokaalit vedetään täysin palkein, kitarat kirmaavat ja pörräävät kuin kimalaiset ja rytmipuolella uskotaan enemmänkin nopeuteen ja tuplaan, kuin vähäiseen sudintaan. Soundillisesti ja genreopillisesti aikakaudet tosin sotkeentuvat hieman toisiinsa, sillä vaikka Everlore mitä selvimmin kumartaa 80-luvun suurten ja mahtavien edessä, on soundimaisemassa mukana myös annos uutta vuosituhatta sekä 70-lukua. Niinpä saksalainen power ja brittiläinen heavy rock ahtautuvat samaan hyttiin, mikä toimii toisinaan paremmin ja toisinaan taas ei, mutta ainakin syntyy kitkaa – ja kitka on energiaa, kuten muistamme.

Kunnianhimon puutteesta ei pääse syyttämään, kun eeppinen Race for the Sun laukkaa päälle kuuden minuutin matkan, ympäten sekaan pohtivampaa väliosaa, tiukkaa tikkausta ja isoja, isoja taustakankaita. Lähes puolet lyhyempi Imaginary Throne rokkaa Saxonin saappaissa ja Bleeding Land on ihan oikeasti toimiva balladi akustisine kitaroineen kaikkineen. Kipakasti kypärään kopsahtaa myös avaukseksi sijoitettu Here Be Dragons, joka lyö oikeaoppisesti jauhot suuhun heti kättelyssä.

Perinteistä, turvallista ja tuttua. Näitä arvoja pidetään powerin saralla yllä, mutta itse jäin kaipaamaan jotain rohkeampaa tai innovatiivisempaa kulmaa ainakin pariin biisiin. Kelpo peruskauraa kuitenkin ja tämän päälle on hyvä rakentaa tulevaa.