Ongelma: Todellisuus iskee

Stupido Records

Kuopiolainen Ongelma kutitteli jo melodisella punkrockillaan, kun keväinen Kanelityttö-sinkku pohti parisuhdeprobleemia iloisella poljennolla. Nyt on koittanut debyyttialbumin aika ja kipakasti laukkaava rock toimii ehtii haaroittua näissä vajaassa kolmessa vartissa yllättävänkin moniin eri suuntiin.

Lähdetään liikkeelle kiekon massiivisimmasta raidasta, jolla alkuvoimainen bluesrock kukkii kuin legendaarisessa Woodstockissa konsanaan. Sä tähtäsit kuuhun rysähtää käyntiin kuin vanha Mersu, eikä moottorista löydy korkeita kierroksia, mutta vääntöä on kyllä luvassa sitten senkin edestä. Huuliharppu fiilistelee taustalla ja kitaran sooloilut ovat pitkiä, kuin nuorella blues-Claptonilla. 14 minuuttinen jätti jakaa samalla biisijoukon, toimien massiivisena keskiharjanteena.

Albumin avaava Verhon takaa on toinen avainraita, sillä monia sisaruksiaan rauhallisempi numero osoittaa, että ns. suomirock taittuu myös siinä missä 90-luvun punkillakin maustetut pätkät. Niin, sanoinko äsken punk? Sitä lääkettä näet piisaa Juostaan-raidan ahdistuksessa, jossa bussissakin vain nauretaan väärinymmärretylle ja ongelmien piinaamalle kertojalle. Nolla räyhää myös energisesti tahollaan, mutta ehkäpä asteen kaupallisempi punkkailu tyyliin Kasvoja ruudulla olisi toimivampi suunta vastaisuudessa?

Todellisuus iskee -albumi jättää itsestään ristiriitaisen ja vähän sekavankin vaikutelman, kun eri biisit tuntuvat olevan peräisin aivan eri bändien julkaisuilta. Kiitosta yhtye ansaitsee siitä, että näinkin värikäs joukko biisejä saadaan ahdettua edes jotenkin samaan soundilaariin.