Julkaistu: 29.05.2020
Arvostelija: Mika Roth
V.R. Label Finland
Kulttien luominen on konstikasta puuhaa, joka vaatii herkät kädet ja vielä herkemmän mielen. Tai näin ainakin meille uskotellaan, mutta mitä Perttu Lempinen & Kultti oikeastaan etsii, tarjoaa tai vihjaa? Saatekirjeen lainaus on kiistatta mielikuvitusta kutkuttava: "Me tulimme menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Sinä olet tyhjä astia, me olemme viini. Me emme ole vastaus yhteenkään kysymykseen. Me olemme kultti."
Perttu Lempinen & Kultti osui jo keskelle häränsilmää, kun sinkkubiisi Mun tämän yön tyhjensi pajatson 50- ja 70-lukujen parhailla paloilla. Artisti vaikuttaa olevan puuttuva lenkki Roy Orbisonin ja Rauli Baddingin väliltä, johon voi törmätä niin suomalaisen takakylien bensiksen baarissa, kuin vaikkapa tiellä Las Vegasiin. Vanki (Et kuulu kellekään) soi Elviksen kaihoa ja Valhe takoo uuspehmeää rockiaan vasten 60-luvun kotimaista iskelmää. Vielä kun kaavakuvaan lisää Leonard Cohenin naistaustalaulajien tyylin, sekä ikuisen rakkauden kaipuun, niin johan ovat aikakaudet ja avaruudet sekaisin.
Kiistaton tosiasia on kuitenkin myös se, että Lempinen, Henna Lammi (koskettimet & taustalaulu), Hanne Lammi (basso & taustalaulu) ja Veera Syrén (rummut & taustalaulu) muodostavat yhdessä vahvan bändin. Näin rakkauden haudalle rakennettu albumi soi vahvana ja monivivahteisena.
Ja kun me heräämme on jo kevät -albumi on kaihossa marinoita ja kaipuussa kypsytetty levy, jonka menneiden aikojen rock hurmaa. Kyse ei ole niinkään siitä mitä sanotaan, vaan kuinka kauniisiin ja melankolisiin papereihin kaikki osataan kääriä.
Turkulaisen yhtyeen juuret ulottuvat laajalle alalle, joten onko tuo nyt ihme että lopputulemana on syntynyt uutta rockia, joka on läheistä sukua 50-luvun alkuperäiselle rockille.
Linkki:
facebook.com/Kulttiyhtye
(Päivitetty 29.5.2020)
