When: Pearl-Harvest

Jester

Norjalainen Lars Pedersenin johtama When on ollut aktiivisena jo kunnioitettavat 20 vuotta, mutta johtuen melko uniikista ilmaisustaan yhtye on jäänyt monille tuntemattomaksi. Kun musiikkia voi kuvata parhaiten vertaamalla sitä psykedeelisimpään Beatlesiin, johon on lyöty sekaan itämaisia vaikutteita ja hieman varhaisen Pink Floydin erehtymätöntä nerokkuutta kokeilunhalussa, ei tulos ikävä kyllä miellytä kovinkaan monia.

Uusimmalla levyllään Pearl-Harvest When on ottanut käsittelyynsä Abu Abd-Allah Muhammed El-Gahsjigarin teoksen Arabian Nights, jossa takuulla riittää kappaleiden aiheita. Tästä tiiliskivestä on levylle napattu kaikki sanoitukset, jotka on käännetty englanniksi ja joita vuoroin kertoja ja tarinan eri hahmot joko lausuvat tai laulavat. Sävellyksiin ja niiden välittämiin tunnelmiin on myös kiinnitetty aivan erityistä huomiota, ja näin on saatu aikaiseksi täysin saumaton vaikutelma – aivan kuin nämä muinaiset ja monien tuntemat tarinat olisi aina kuulunut esittää juuri tällä tavalla.

Soitinarsenaali on studiossa ollut nähtävästi runsas ja eksoottinen, vaikka koneitakin on käytetty jossain määrin. Akustiset soittimet hallitsevat jatkuvasti äänimaisemaa – etenkin monet itämaiset soittimet joiden nimiä en lähde tässä edes arvailemaan. Herra Pedersen itse on vastannut levyn koko materiaalin sävellyksestä ja tuottamisesta, sekä suurimmasta osasta koko muutakin urakkaa. Aina aloituksena toimivasta The Ebony Horse raidasta, joka esittelee vasta levyn äänimaiseman yhden pienen nurkan, päätöksenä kuultavaan Keysiin asti paketti pysyy kasassa. Parhaiten mieleen jäivät kuuntelusessioiden aikana upea orkestraatio The Night Empty Of All Stories, joka tuo mieleen 50-luvun musikaalien elämää suuremmat puitteet, sekä yli seitsenminuuttinen mammutti Pearl-Harvest joka muodostuu levyn loppupuolen pääteokseksi.

When on tehnyt mahdottomasta mahdollisen ja veistänyt vanhoista saduista aivan omanlaisensa patsaan, jossa tekijän näkemys painaa yhtä paljon kuin itse kohde. Se mihin genreen tämä kiehtova musiikillinen kokeilu kaatuu on hyvin epäselvää – pop, rock, joku muu mikä? Mutta eipä tuolla ole väliä sillä jos pidät jo em. Beatlesin ja Pink Floydin kimurantimmasta puolesta ja arabialaisista saduista, eikä puristisuus purista otsaa, kannattaa antaa tälle levylle mahdollisuus.