Pseudo: Lume

Pomppu Records

Pseudo osasi hämätä esikoisalbuminsa aloitusraidalla, jolla jonkin sortin ambientin pörinä leijui reilun kolmen vartin verran. Mitäs ihmeen kraftwerkkiä tämä nyt oikein on? No ei mitään, sillä todellisuudessa Pseudo on rankkaa hardcorea raastava ryhmä, joka vain seikkailee toisinaan aitojen takana muitakin ruohoja mutustelemassa

Lume tekee siis pari muutakin seikkailuretkeä kaaoscoreisesta kotipesästään, mutta esimerkiksi lähemmäs kahdeksan minuutin mittainen Luovutus on silti muodoltaan rosoinen ja raskas. Nopea hc-mättö, tummasävyinen postpunk ja toisinaan paljaaksi riisuttu rock muodostavatkin yhdessä kankaan, jolla ääripäät kohtaavat sopusoinnussa ja tilaa on niin nopealle raivolle, kuin hitaasti sielun syvyyksistä kumpuavalle kivulle.

Lume on kymmenen raidan ja päälle tunnin mitassaan melkoinen koetinkivi, mutta siinä missä pinnat jäävät toisinaan kaipaamaan koristelua ylleen, nappaa bändi toistuvasti pisteet suoruudestaan. Suomenkieliset vokaalit saatetaan maisemaan eri tyylein huutaen, muristen ja karjuen, mutta silti lyriikoista saa siinä määrin selvän, että ajatuksella kasatut tekstit eivät katoa taivaan tuuliin. Sama pätee myös soittoon, jossa valtaisat energialataukset sotkevat toisinaan jotain alleen, mutta koskaan varsinainen pointti ja suunta eivät pääse katoamaan.

Sanalla sanoen haastava kiekko, jossa on kuitenkin omanlaistaan vetovoimaa. En väitä ymmärtäväni kaikkia ratkaisuja ja reittejä, mutta ainakin levy osaa yllättää kerran toisensa jälkeen.