Julkaistu: 23.05.2020
Arvostelija: Mika Roth
Soliti
Pitkäsoiton rajat ovat hieman kuin veteen piirretty viiva, mutta Love Sportin uusi albumi koettelee niitä poikkeuksellisen hanakasti. Levy ei näet ylitä puolen tunnin mittaa, eikä siltä löydy kahdeksaa raitaa, sillä lauluja on vain seitsemän kappaletta. Pidemmän puoleinen EP vai pitkäsoitto? Hmm, valitkaa kuten haluatte.
Muoto on yksi asia, mutta kuinka herrain helisevä ja hellästi muriseva kitarapoprock sitten toimii uudella kiekolla? The Biggest Liar in Town on kiistatta menevä numero, jonka puristaminen kahteen ja puoleen minuuttiin on kaikin tavoin viisas ratkaisu. Life’s a Joke viskaa puolestaan kertisissään sellaisen koukun vesille, että johan nousee rapakosta isompaakin fisua nautittavaksi. Erot kolmen vuoden takaiseen Dull Tracksiin eivät ole suuren suuret, mutta etenkin persoonallisuuspisteet ovat nousseet ropisten.
Onnistumisten joukkoon on laskettava myös melankolialla mestaroiva Wrong Kind of Evil, jonka muhevasta mutta silti terävästä kitarasoundista useampikin kilpakumppani voisi ottaa mallia. Kiitosta ansaitsee myös kielisoitinten ja vokaalien tiivis yhteistyö, joka tekee soundimaisemasta erittäin yhtenevän halki levyn.
Ikävä kyllä And Justice for All ei anna oikeutta kehua kaikkia raitoja, tai ainakaan itse en löytänyt Keying Cars ja Wash -biiseistä taivaat avannutta ahaa-elämystä. Sinkkuina vedot voisivat jopa toimia, mutta kun vertailtavana on parempia versioita samoista aihioista, on tuomio armoton.
Kotimainen kitararock-yhtye, jonka esikuviin kuulunevat niin Pavement kuin nuori R.E.M..
Linkki:
facebook.com/lovesporthelsinki
(Päivitetty 23.5.2020)