Bikini: Kosketan sinua koskettimilla

Omakustanne

Bikini, jonka nimi tulee edelleen kirjoittaa muodossa Bikinï, pistää uutta pitkäsoittoa maailmaan, jossa ääripäät erkaantuvat toisistaan avaruuden äärettömyyksissä kiitävien galaksien tavoin. Silti kaiken oleellisen voi tarvittaessa ilmaista hyvinkin kapealla arsenaalilla, mistä Kosketan sinua koskettimilla -albumi on jälleen yksi kiistaton osoitus.

Otetaan siis koskettimista esiin halpahallin diskojytkytykset, tuodaan niiden katveeseen naisvokalistin puhdasotsainen tyyli, jossa naiivimmatkin sanat vain löytävät jotenkin paikkansa, ja sehän on siinä. Kaavahan on tietysti käynyt tutuksi mm. Leevi and the Leavingsin synapopeimmista touhuista, mutta kun mestari Sundqvist on ollut majan mailla pian kaksi vuosikymmentä, on seuraajille jo tilaa.

Eikä Bikinï suinkaan tyydy pyörittämään vain vanhaa tahkoa, vaan esimerkiksi Kaupunkielämää nostaa rimaa osuvin puhesamplein ja sanalla sanoen groovaavalla tamppauksellaan. Soundit kuulostavat kiistatta karkkipapereilla silatuilta, mutta puhtoisen arjen alla kuplivat syvätkin tunteet, jotka vavisuttavat elon perustuksia. Erkin kanssa on tämän linjaston huikein mestariteos, jossa muutamalla tarkoin sijoitetulla lauseella kerrotaan ainakin kahden elämän edestä tarinaa. Haikeus halaa pirtsakkaa poppia, paperihatun istuessa asianmukaisen hankalasti alas painetulla päälaella.

Albumin kummallisin osuus on kuitenkin kolmeen osaan jaettu Sirius, joka vasta viimeisessä osassaan sulkee ympyränsä. Polkuharmooninen ääni, karsittuakin karsitumpi muoto ja vihellyskoukku loppuun, eikä kuulija voi kuin rapsutella päälakeaan. Onneksi levy ymmärretään sulkea nousujohteisesti, kun sokerihumalaiset trancet paukkuvat San Franciscoon saakka.