Julkaistu: 11.05.2020
Arvostelija: Mika Roth
Hippybilly Boy Records
Transuranic Heavy Elements, eli raskaat transuraaniset alkuaineet, kävivät allekirjoittaneelle tutuksi lapsena, kun katselin sohvan takaa Safiiri & Teräs TV-sarjaa. Suomalainen rockin kokeellisemmalla poskella viihtyvä Transuranic Heavy Elements on kuitenkin yhtye, jolla ei vaikuta olevan sen karmeampia maailmanvalloitusaikeita, vaikka teksteissä näkyväisen muurit murtuvatkin aina tarvittaessa.
Vuodesta 2015 toiminnassa ollut orkesteri on kolmen soittajan muodostama kokonaisuus, jota parilla raidalla vahvistaa uskomattoman monesta eri yhteydestä tuttu Bruce Duff. Aiemmin yhden pitkäsoiton ja varhaisesta materiaalista kasatun kokoelmankaltaisen julkaissut yhtye soundaa ainakin uniikille, sillä uuden kiekon sulkeminen jonkin tietyn genren alle on käytännöllisesti katsoen mahdotonta.
Lähdetään siis luokittelemaan alkuaineita ja ainesosia.
Hmm, ainakin tässä on reilu kopallinen kraut rockin junnaavaa, mutta ah niin ihanaa avaruusvellontaa. Seitsemästä raidasta vain yksi jää alle kuuden minuutin rajan, 13 Days of Lifen yltäessä aina 8 ja puolen minuutin tuolle puolen. Biiseissä on valtaisan pitkiä instrumentaalivaiheita, jolloin ryhmän soitto ajelehtii näennäisen villisti pitkin psykedeelisen rockin autiomaita. Nämä maat eivät kuitenkaan ole karun kuivia, vaan ennemminkin vehreitä, elinvoimaisia ja mielikuvitusta virvoittavia.
Jotain albumin monipuolisuudesta kertonee sekin, että yksi raita kuulostaa aivan 70-luvun alun Pink Floydilta, kun taas toisesta tulee mieleen Black Sabbathia versioiva stoner-bändi. Seassa on myös elokuvallisia aineksia, eikä happoisa kuusarirokkikaan ole poissuljettu vaihtoehto. Spektri on siis laaja, ehkä jo tarpeettomankin laaja, mutta ainakin aineosia on riittämiin.
Vuodesta 2015 toiminnassa ollut kotimainen orkesteri soittaa psykedeelistä stoner/kraut/ rockia, jossa on tilaa muillekin vaikutteille.
Linkki:
facebook.com/transuranic
(Päivitetty 11.5.2020)