Pöllöt: Taas vähään aikaan

Svart Records

Elokuvien alkumusiikki on, tai oikeammin oli, oma taiteenlajinsa. Kuinka virittää taidekokemukseen valmistautuvat ihmiset juuri oikeaan tunnelmaan, vihjaten samalla tulevista käänteistä?

Pöllöt avaavat kolmannen albuminsa pitkällä instrumentaalikappaleella, Aku Ankan uni, joka unenomaisessa maailmassaan kieltämättä eroaa muusta kiekosta, mutta josta voi kuitenkin löytää vähintäänkin tunnelmallisia yhtymäkohtia. Seuraavaksi peliin heitetäänkin sitten jouhevasti etenevä sinkkubiisi Liskojen yö ja royorbinsonmaisesti kaihoileva Rakkauden hotelli tekee kunniaa Atlantin kummankin puolen romantikoille. Pöllöt hallitsevat yhä melodisen kitarapopin luonnin niin suvereenisti, että aiheesta jos toisestakin saadaan luotua arjen taidetta.

Mikäli kyseessä olisi kunnon vinyylilevy, loppuisi A-puoli ja käynnistäisi B-puoli osapuilleen täydellisesti. Ensin tipautetaan nopeutta ja tunnelmoidaan, kun Puolukka levittää suloisen kirpeän makunsa suomirockmaisen soundin sulauttaessa ajan sivut kiinni toisiinsa. Groovaavasti rokkaava Matalaan veteen on puolestaan parhainta Neil Youngia vähään aikaan näillä rannoilla ja Tästä ilmoitimme marttisyrjäilee ja leavingstelee sanaleikeillään, joissa arjen pikku kuopat järjestetään hymyn tuottavaksi nimismiehen kiharaksi.

Eihän tässä pyörää ole lähdetty uudelleen keksimään, kuten saatesanoissakin todetaan, mutta miksipä toisaalta hukkaamaan aikaa speksien parissa, kun hommat rullaavat ja poprock raikaa.