Karstein Volle & The Telomeres: Never Better

Omakustanne

Karstein Volle on Norjasta jo aikaa sitten Suomeen siirtynyt muusikko, jonka Nazca-yhtye tuli tutuksi Desibeli.netinkin sivuilla vuosituhannen kahdentoista ensimmäisen vuoden aikana. Ymmärtääkseni esikoisensa julkaissut Karstein Volle & The Telomeres jatkaa rockin vanhoilla poluilla, siirtyen lähemmäs kaiken alkua.

Never Better albumia kuunnellessa en voinut välttyä toisinaan pohtimasta, että kuinka tosissaan tässä ollaan oikeasti liikenteessä. Hiljaiset, rauhalliset ja seesteiset numerot kun uhkuvat kaihoa nuoren Roy Orbisonin tapaan. Tyylissä ja lyriikoissa vihjaillaan myös ikiaikaisen Johnny Cashin haamun läsnäoloon, mutta se on vasta toinen puoli ryhmän kolikosta.

Mikä tekee tästä levystä ja näistä tulkinnoista niin kummallisen on se, että taustat kuulostavat lähinnä lelusyntikan ja kitaran yhdistelmältä. Toki esimerkiksi Sisters of Mercyn alkuhämäristä ja Leonard Cohenin kasarikaudesta löytyy yhtä kolkkoja taustatapetteja, mutta 20-luvun alkuhämärissä moinen työskentelytapa nostattaa kulmakarvoja.

Vokalistimestari Volle sen sijaan heittäytyy täysin rinnoin tulkintoihinsa ja puhaltaa esimerkiksi venäjäksi (?) esitettyyn rautalankamaiseen Davayhin korkeat liekit. Gootimmalla puolella rockin palloa rullaava Kitchen Solutions ei periaatteessa eroa paljoakaan sisaruksestaan, mutta ilmaisun vivahteet tekevät päällysvaatteista vahvasti toisistaan eroavia.

Rakkaus on haastavaa, rakasta pyydetään varomaan kertojan paitaa tämän kyynelehtiessä, ja jostain paremmasta haaveillaan eri painotuksin. Muoto tekee biisijoukosta yhtenäisen, mutta itse koin näin kolkot soundimaailmat jo turhankin luotaantyöntäviksi.