HENRIK!: Uusi Testamentti

Katakombi

HENRIK! pirstoi punk rockin s��nt�j� uusiksi kev�isell� Psalmit-albumillaan. Tuolloin viiden biisin muodostama kiekko t�ytti vaivatta pitk�soiton rajat, koska avauksena maisemaan kajahtanut Me ei osata skeittaa, me ei olla punk kellotti per�ti p��lle 32 minuuttia.

Jo taannoisessa Desibeli.netin haastattelussa vihjailtiin, ett� Uusi Testamentti on jotain normaalista poikkeavaa, mutta silti yll�tys oli melkoinen. T�ll� levyll� on tasan kaksi raitaa, joista ensinn� kuultava Prologi oikeastaan vain kertaa ketk� levyll� esiintyv�t. Puheen taustalla vingahtelevat synat tietysti vihjailevat tulevasta, ��nimaisemoinnin uhkuessa industriaalista vaaraa, mutta kyseess� on lopulta silkka intro.

Levyn ainoa oikea kappale, eli varsinainen pihvi, salaatti ja kaikki mahdolliset lisukkeet siin� samassa on Ydintuho Mittaa t�ll� titaaniselle raidalle kertyy hulppeat tunti ja kolme minuuttia, tyylin ollessa uniikki progen, punkin, rockin, ambientin ja industrialin yhdistelm�. Ydintuho on huomattavasti kokeellisempi, sirpaloituneempi ja teosmaisempi kuin em. Me ei osata skeittaa, me ei olla punk, eik� kappaletta � eli levy� � edes oikein pysty hahmottamaan parin ensimm�isen kuuntelukerran aikana. Teemat toistuvat, tutut kuviot nostavat p��t��n eri puolilla mammuttimaista teosta ja tavallaan kokonaisuus on jaettavissa useampaan alaosaan, mutta on t�m� silti melkoinen pala purtavaksi.

Onko HENRIK! mennyt jo liian pitk�lle? Kiistatta kyll�. Ent� onko se t�ysin positiivinen tai negatiivinen asia? Tuskin heiluri juuttuu kumpaankaan p��h�n, mutta t�st� levyst� pit�� nollata monia kelloja ja mittareita. Taiteellisesti Uusi Testamentti on jotain, jota t�ss� maassa ei ole koettu koskaan aiemmin, mutta samalla joku kuiskuttaa jo korvaan: �mit� seuraavaksi?� Harvoin olen joutunut n�in h�milleni levyst�, onneksi musiikki on olemassa.