Demonic Death Judge: The Trail

Suicide Records

Reilu kolme vuotta sitten Demonic Death Judge möyri merten uumenissa, kun mallikkaasti sludevasaraa heilutellut Seaweed painui lyijypunnuksen tavoin stonerin hautavajoamiin. Iskujen raskausaste on pysynyt samana, ellei jopa vahvistunut, kun ryhmä on äänittänyt ja tuottanut itse neljännen pitkäsoittonsa.

Tällä erää veden hyiset syvyydet ovat vaihtuneet Nevadan kuiviin maisemiin, tosin tuo lukemattomista elokuvista autiomaa on vasta alkupiste matkalle. The Trail onkin kymmenen raidan road trip, jolla näyt ja näkymät muuttuvat aina vain tummemmiksi ja tummemmiksi, kunnes lopussa edessä ovat äärimmäisimmät päätökset.

The Trail ei ole instrumentaalilevy, vaikka se monissa kohdin moiselta tuntuukin. Pitkät instrumentaaliosuudet vuorottelevat raa’asti karjuttujen vokaalipätkien kanssa, soiton rullatessa raiteillaan kuin ikuisesti kirotun höyryveturin. Etenkin sinkkuraita Shapeshifting Serpents rullaa kuin irti päässyt höyryjyrä ja niin ikään sinkuksi nostettu Filthy As Charged on puhtaan stonerin juhlaa. Lisäksi kaikkea sitoo yhteen teosmaisuus, numeroiden tavallaan limittyessä toisiinsa.

Totaalisen uusia uria avaa poikkeuksellisen lyhyt Fountain of Acid, joka tuo bändin kaavaan miltei karibialaista riemua ja kauhua – oltaisiinko tässä kenties kuolleiden paraatissa? Kalmaiset aiheet ovat siis edelleen läsnä, vaikka muoto onkin päivittynyt vuosien vieriessä.