James Elkington: Ever-roving Eye

Paradise of Bachelors

Englantilainen James Elkington ilahdutti ainakin allekirjoittanutta kaksi ja puoli vuotta sitten, kun herran Wintres Woma -pitk�soitto sai pohtimaan talvisia asioita. T�n� vuonna talvi j�i n�ill� rannoilla pitk�lti kokematta, mutta Ever-roving Eye antaa pehme�ll� folkillaan uutta pohdittavaa.

Elkington on jo pitk��n asustellut Chicagossa ja uuden albumin tiimikin on kasattu tuttuun tapaan chicagolaisista konkarisoittajista, mutta eih�n n�ill� raidoilla ��neen p��se juuri kukaan muu kuin Elkington kitaroineen. Ei ainakaan l�hell� parrasvaloja. Artisti nojaa my�s entiseen tapaan englantilaiseen perim��n, eik� levylt� pysty juuri havaitsemaan oikein mink��nlaisia tai mink��n tasoisia amerikkalaisia j�lki�. T�t� voi pit�� jopa outona, onhan herra siirtynyt Yhdysvaltoihin jo 90-luvun lopulla.

Pient� liikett� on toki havaittavissa groovaavasti rullaavassa Late Jim�s Lamentilla, jossa b�ndi p��see tosissaan n�yttelem��n taitojaan maestron taustalla, vaikka linjat suorina pidet��nkin. Eip� ihme ett� puolittain jazzahtavastakin numerosta on valjastettu oikein sinkkuraita. Toimivaa h�m�yst� harrastaa my�s avaukseksi sijoitettu Nowhere Time, jonka folkahtava alkupuoli ja sit� seuraava s�hk�isen b�ndin tukema osuus tuntuvat olevan per�isin aivan eri kappaleista. Kuinka ollakaan t�m�kin v�ril�isk� on valittu sinkuksi.

Tasaisuus on t�ll� er�� asteen tasapaksumpaa kuin aiemmin, mutta Elkington p�rj�� jopa autopilotilla.