Annika Nord: Koordinaatit

Grey Beton Records

Annika Nord vieraili viime vuoden puolella kolmasti Desibeli.netin sivuilla, ja jokainen kerta oli aina omanlaisensa tapaus. Taivaanrannan maalailija esitteli nainen & kitara -combon, Landola yllätti ronskilla kitararokilla ja säröisellä soundillaan, kun taas Tekosyitä rokkasi massiivisemmin ja rahdun popimmin. Nord osoitti näin hallitsevansa laajan kentän ja kun vuoden viimeinen sinkku, Viimeinen laulu, sijoittuu spektrin herkkään päähän, on albumin merkittävin jakolinja pitkälti selvillä.

Kaikki em. neljä sinkkua ovat mahtuneet myös Koordinaatit-pitkäsoitolle, joiden lisäksi kiekolta löytyy seitsemän muuta raitaa. Nordin tekstit palaavat toistuvasti arkeen, muistoihin ja valintoihin, jotka ovat muuttuneet henkilökohtaisen historian solmukohdiksi. Ikuinen Roadtrip oivaltaa hetken arvokkuuden ja sen, että taika levittyy oikeasti jokaiselle päivälle – jos niin vain valitsee ja haluaa.

Biiseissä luotetaan vuoroin hiljaisempaan tunnelmointiin ja isompien kivien vierintään, mutta kaikkea leimaa asenteellinen hanakkuus toimintaan. Nord ei jää makailemaan maahan edes silloin, kun elo on kohdellut kaltoin, vaan jokaisessa biisissä on positiivinen pohjavire ja tätä kautta voimaannuttava fiilis. Tämä heijastuu niin soittoon, kuin erityisesti lauluun, eikä lopputulosta pysty kuuntelemaan vain toisella korvalla siipi maassa. Nyt otetaan ne elon koordinaatit haltuun, vaikka mikä olisi.

Rockin koordinaatistolla rouheampaan laitaan sijoittuva Pelot nojaa jälleen tuhdimpaan kosketinvalliin, sähkökitaran piirrellessä levottomia kuvioitaan, kuten ensiluokkaisella Landolallakin. Avauksena kuultava Koordinaatit yhdistelee kahta maailmaa onnistuneesti ja Viimeinen laulu sulkee levyn kauniilla tavallaan. Eihän tämä albumi vielä mikään täydellinen mestariteos ole, mutta se on vahva ystävä, johon voi tukea ja turvata. Sekä tietysti tärkeä askel nuoren artistin uralla.