Julkaistu: 29.12.2003
Arvostelija: Mika Roth
Osmose
Australia tuntuu olevan tällä hetkellä aika metallipitoinen manner, sillä tuosta Kylie Minoguen ja INXS:n maasta on viime aikoina tärähtänyt melkoisia metallivyörytyksiä. Nyt on vuorossa Abominator joka on manannut studiossa esille kovan seuraajan kaksi vuotta sitten julkaistulle Subversives For Lucifer kiekolleen. Raskasta black/death/thrash/war metal keitosta on maustettu monilla eri vivahteilla, jotka antavat ryhmän luomalle mätkeelle aivan omanlaisensa ilmeen.
Levyn yhdeksän tasaisen vahvaa kappaletta tarjoavat viihdykettä reilun kolmen vartin ajaksi. Päälimmäiseksi nousevat ns war metal elementit kappaleiden temmon ja väkivaltaisuuden noustessa hetkittäin hektiseksi. Blackin puolelta mukaan on tarttunut lähinnä sanoituksellisia vaikutteita, sovitusten heijastellessa thrashin peruslinjoja. Andrew Undertakerin kitarat kirskuvat nopeasti ja erittäin terävästi, tarjoten runsaita death-pitoisia riffejään sekä hetkellisiä melodioita. Yhteistyö basson kanssa onnistuu myös kuusikieliseltä hyvin, vaikka hetkittäin puuroutumista esiintyykin – ehkäpä nyt hieman taka-alalle jäävää bassoa olisi saanut nostaa hieman enemmän esille. Myös ryhmän uusi vokalisti, Uudesta Seelannista kotoisin oleva Max Krieg (ex-Coven) suoriutuu tontillaan moitteettomasti, ja onhan mies karjunut bändin riveissä jo yli kaksi vuotta. Vokalisointi koostuu jälleen lähinnä korina vetoisesta karjumisesta, mutta Krieg saa mukaan tulkintaan sitä tarvittavaa VOIMAA joka niin monelta tuntuu jäävän studion ovien ulkopuolelle. Yhtyeen ainoat ongelmat tuntuvatkin olevan tällä kertaa rummuissa, jotka ainakin allekirjoittaneen korvaan tuntuvat hieman lätkyttävän joillain raidoilla – mutta toisaalta kun Chris Volcano pistää itsensä täysillä peliin on jälkikin vakuuttavaa. Nyt vain tuntuu että mies on joillain raidoilla hieman eri kappaleessa kuin muu bändi.
En tiedä johtuvatko siellä täällä kuultavat pienet ongelmat kireästä aikataulusta, vai mistä – mutta bändi ei selvästikään saa itsestään parasta terää irti studiossa. Lisäksi muuten vahvasta materiaalista puuttuvat ne aivan ehdottomimmat loistohetket. Kaiken kaikkiaan vahva levy, josta olisi pienellä lisäpanoksella saatu työstettyä todellinen helmi. Ehkäpä sitten ensi kerralla.
