Anna Inginmaa: Anna Inginmaa

Stupido Records

Anna Inginmaan yhdeksän vuoden takainen Nämä kujat -levy jäi ilmestyessään harmillisen vähälle huomiolle, mutta vuoden 2016 Röyhkä/Inginmaa/Hypnomen -albumi nappasikin sitten itselleen palstatilaa jo aivan toisenlaisella tavalla. Uutta Anna Inginmaa -pitkäsoittoa tituleerataan saatesanoissa artistin soolodebyyttialbumiksi, jolla Inginmaa nojaa taas Nämä kujat -levyltä tuttuun jazzahtavaan poppiin enemmän kuin Röyhkän ja Hypnomenin kanssa luotuun, bändivetoisempaan poprockiin.

Uutta levyä pohjustanut Kesäyön melankoliaa -sinkku edustaa kiistatta levyn menevintä ja svengaavinta laitaa, tosin Tanssi pikkusisko intoutuu kuumeisimmissa vaiheissaan mielestäni vieläkin hurjempaan vauhtiin. Kappaleen öisen levottomassa karkailussa on raskas kahtiajakoisuuden tunne, tunnelmallisen fiilistelyn ja metronopeuksiin kiihtyvän ilottelun tuodessa jotenkin mieleen David Lynchin elokuvien yömaailmat.

Tietysti musiikillinen universumi jatkuu myös näiden ääripisteiden tuolla puolen ja keveällä kauneudellaan hurmaava Saturnuksen renkaat saa rakkauden loistamaan satumaisissa paikoissa. Onnellisuutensa raukeudessa lepää myös Rakastan tätä elämää, joka kertoo jo olennaisen otsakkeellaan Inginmaan todetessa lämpimällä äänellään, ettei hän tule jäämään ilman rakkautta. Moinen avoimuushan on suomalaiseen sielunmaisemaan hankalasti istuva, mutta Inginmaa osaa avata sylinsä ovelasti, rakentaen tilanteesta kuin taian avulla intiimin ja välittömän.

Inginmaan ilmaisu on samaan aikaan paljaan suoraa ja jazzahtavan viekoittelevaa. Muoto korostaa yhdeltä kantilta tietysti sanoja, joita vuoroin lauletaan ja lausutaan. Niitä viskotaan pitkin paikkoja ja silitellään hellästi, kurvien tullessa vastaan yllättäen ja innoittaen. Toinen vankka tukijalka on bändin soitto, joka reagoi salamannopeasti muutoksiin ja käy ehtymätöntä vuoropuhelua vokalistin kanssa.

Kahdeksan raidan matkassa rakkauden eri kulmia tutkitaan ja maistellaan, toisten marjojen ollessa kitkeriä ja toisten mitä makeimpia. Kaikkea yhdistää kuitenkin Inginmaan vahva ilmaisu, joka kannattelee tätä albumia alusta loppuun saakka. Jäin kaipaamaan pari pirtsakampaa ja aurinkoisempaa raitaa joukon jatkoksi, mutta ei siinä kuunvalossakaan toisaalta mitään vikaa ole.