Nicumo: Inertia

Inverse Records

Kokkolassa päin operatiivista päämajansa pitävä Nicumo on kolmannella albumillaan saavuttanut useita tärkeitä tavoitteita, jotka ovat vieneet orkesteria vakain askelein kohti entistä loistavampaa tulevaisuutta. Siinä missä vuoden 2017 Storms Arise oli kiistaton harppaus kohti melankoliametallin kaupallisesti kannattavampaa keskivirtaa, on yhtye onnistunut ravistelemaan nyt suurimmat vertailukohteet yltään.

Inertiaa edeltäneistä sinkuista reilun vuoden takainen Who You Are pyörähteli jo lupaavan mittavalla melodian kehällä, unohtamatta kuitenkaan bändille oleellista raskautta. Tärkein ulottuvuus oli kuitenkin eri puoliskojen keskinäinen tasapaino, minkä ansiosta yhtye kuulosti hetkittäin täysin uudelta. Ja kaikki tämä saavutettiin ilman, että mistään aiemmasta tärkeästä olisi pitänyt luopua.

Time Won’t Heal pisti puolestaan surumielisen päämelodiansa sellaiseen pyörteeseen, ettei moisesta toipunut aivan vähällä ja kipale on yhä yksi ryhmän suurista saavutuksista. Melodia edellä mennään myös Same Blood -raidalla, jonka hellästä virtauksesta on helppo piirtää yhtäläisyysmerkkejä Anatheman suuntaan. Tähän kun lisää vielä Tree of Lifen eeppinen puoli, niin siinähän sitä on puolta sekä kulmaa, jolle rakentaa metallieeposta. En kiistä etteivätkö palikat olisi tuttuja, mutta Nicumo osaa vain pinota ne virkistävän omanlaisellaan tavalla.

Yhdeksän raidan ja vajaan kolmen vartin mittainen Inertia kasvaa näistä pisteistä ja on etenkin kokonaisuutena vahva näyttö. Päätösraita Black Wolf avaa jopa uusia, progehtavampia portteja, jotka saattavat poikia ennalta-arvaamattomia rönsyjä. Inertia onkin ehyin ja kestävin ryhmän pidemmistä julkaisuista