joku iiris: joku iiris

Humu Records / Hillotehdas / Jukan musiikki

On olemassa masentunutta ja el�ht�nytt� musiikkia, jossa el�m�n valttikortit ovat aikoja sitten menneet sivu suun � ja sitten on joku iiris. Totta kai taannoinen Hyv� tytt� -sinkku antoi jo varoituslaukauksen kohti yleist� mielialaa, mutta siit� huolimatta t�m� debyyttialbumi p��si yll�tt�m��n.

Nyt siis ollaan masentuneita ja kun pitk�soiton kaksi ensimm�ist� kappaletta ovat miltei kuusiminuuttiseksi kaivuutarinaksi kasvava Kaivan nen�� ja reilussa puolessatoista minuutissa oleellisen v�litt�v� Paska laulu ovat soineet, niin siin�h�n ne ��rip��t tulee esitellyiksi. Kumpikin raita on latistavan masentunut, mutta sellaisella suomalaisen sitke�ll� tavalla. Elo antaa vuorotellen k�mmen- ja rystyly�ntej�, eik� mit��n muuta edes osata odottaa en��. Erona on vain se, ett� joku iiris osaa olla masentunut sek� ��nekk��mm�ll� ett� hiljaisemmalla tavalla, nojaten samalla vain kahteen asiaan: lauluun ja akustiseen kitaraan.

Vaatiikin juuri oikeanlaista fiilist�, ett� esimerkiksi periaatteessa kaunis Runkkarit ja yht� lujaa henkist� litsaria poskelle antava Paha mieli napsuvat. Mielenkiintoista tarttumapintaa fantasiakirjallisuuden hedelmien suuntaan avaa puolestaan Hagrid, jossa portaiden alla m�t�nev� luuseri j�� niille sijoilleen, koska kukaan ei tule h�nt� �pelastamaan�. Simpsakasti sivakoiva L��kkeet omaa my�s potentiaalia yhteislaulurenkutukseksi, joten on kiekolla kiistatta hetkens�kin.

Ja saattaahan se niinkin olla, ett� jos joskus n�kisin artistin esiintym�ss� ihan oikeasti liven�, niin saattaisin hurmaantua v�h�eleisist� tappiotarinoista. T�ss� maailmantilanteessa joku iiris on vaan turhan tuhtia kamaa ainakin allekirjoittaneelle.