HENRIK!: Psalmit

Katakombirecords

Kyllä se bändin nimi ihan oikein on kirjoitettu. HENRIK! -yhtyeen nimeen näet kuuluu huutomerkki ja kaikki kirjaimet pitää raapustaa vielä varmuuden vuoksi isolla. Lisää pohdintaa aiheuttaa uuden levyn avauskappale, joka lennättää genreaitojen palaset ilmaan pärepilven tavoin.

Lähdetään kuitenkin purkamaan vyyhtiä toisesta päästä, sillä uudella albumilla on yhteensä viisi biisiä. Jokainen kappale on aina edeltäjäänsä lyhyempi siten, että ankkuriraidaksi jäänyt Olet niin kaukana on enää minuutin ja 15 sekunnin mittainen raivon ja hilpeiden koskettimien plimputuksen muodostama punk-ralli. Kyseistä biisiä edeltävä Rock n roll orgiat napsahtaa ohimoon jo ihan weezeristi ja osoittaa, että HENRIK! hallitsee myös halutessaan radioystävällisten rokkisten teon.

Albumin raidat kaksi ja kolme ovatkin sitten jykevästi punkeinta kamaa. Musta tulevaisuus venähtää lähes viiden minuutin mittaiseksi ja vilauttaa jo krautrock-korttiaan, mutta reilun minuutin kohdalla käynnistyvä pikasahaus ampuu bändin korkealle ahdistuspunkin kiertoradalle, jossa edessä on vain ja ainoastaan musta tulevaisuus. Ei toivoa, ei mahdollisuuksia, ei mitään. Vallankumous NYT! räyhää kiukkuisena, kun Helsingin keskustassa joku satunnainen hörhö vetää kertojaa pataan ja siinä sitten mietitään, että kuka on lopulta vallankumouksellinen ja millä tavoin.

Nämä neljä edellä mainittua raitaa ovat jokainen toisistaan selvästi eroavia pikkuhelmiä, mutta todellinen rubiinien rubiini on avausraita Me ei osata skeittaa, me ei olla punk. Mittaa tälle progen, punkin, krautin, noisen ja jopa ambientin kanssa huseeraavalle teokselle kertyy lopulta päälle 32 minuuttia, mantramaisen otsikon tullessa lausutuksi valehtelematta kymmeniä kertoja.

Muoto on kiehtovan outo ja kun allekirjoittanut sattuu ihastelemaan mm. Neu! -yhtyeen kokeellisuutta, niin helppohan tästä rajoja murtavasta merkkiteoksesta on pitää. Viimeiset vajaa kymmenen minuuttia himmaillaan alun vaihtelevan rynnistyksen jälkeen, ja aivan viimeiset minuutit ovat yhtä sci-fi pulputusta, joka jättää kuulijan kummalliseen paikkaan. Tämähän on nerokasta, tarkastelee niin biisiä kuin koko levyäkin sitten miltä kantilta tahansa.