Ghost World: Altar

Svart Records

Kovasti 90-lukuun osoittavaa kitarapoprockia soittava Ghost World päätyi nauhoittamaan kolmannen pitkäsoittonsa pitkälti pienessä pihavajassa, josta karattiin vain ikuistamaan rumpuja ja joitain muita osuuksia tilavampiin interiööreihin. Ratkaisua voi pitää hieman oudohkona, mutta lopputuloshan lopulta kaiken kertoo.

Altar on saatesanoja lainatakseni ”mixtape yksinäisille, kokoelma tarinoita täyttymättömistä unelmista ja lupauksista”. Enkä olisi kyllä osannut tuota osuvammin kiteyttää, sillä särkyneistä toiveista ja sydämistähän tässä on pohjimmiltaan kyse, vaikka aurinko toisinaan paistaakin repaleisten verhojen läpi huoneen takanurkkaan saakka.

Vokalisti-kitaristi Liisa kuulostaa enimmän osan ajasta fatalistisen masentuneelta, jota Sundayn pyhäpäivä painaa vain alemmas ja edes The Beatlesia onnistuneesti kierrättävä Boy in a Tree ei innoita sen kummempaan riemunpitoon. Tunne tarttuu myös kuulijaan ja saa makuuasennon toimimaan parhaimmin, kun musiikkia otetaan vastaan – ainakin allekirjoittaneen tapauksessa.

Enemmän synapuolelta tukea saava Funny Clown vääristää kuvaa entisestään kuin peilitalon säiden armoille jäämät peilit, vaikka tueksi viskotaan kipakkaa kitaraa. Ainesten keskinäinen suhde on nyrjähtänyt paikoiltaan, eikä mielestäni lainkaan positiivisella tavalla. Cleaning Day Galoren 50-luvun pop-maailmaa viistävässä liitelyssä on jotain samaa, kuin David Bowien iloisemmissa Ziggy Stardustin jälkeisissä hetkissä

Ghost World kuulostaa aluksi näennäisen suoralta, mutta biisien rakenteet ovat yllättävänkin kimurantteja. Kurvikas poprokkailu vaikuttaa muodikkaan amerikkalaiselta, mutta omaan makuuni lasit ovat sittenkin liian puolityhjiä, että tästä osaisi täysin rinnoin nauttia.