Rantama: Rantama

Eclipse Music

Rantaman juuret juontavat itäiseen Suomeen, mutta nelimiehisen bändin progerockissa soivat kyllä kalakukkojen sijaan koko läntisen pallonpuoliskon ja erityisesti angloamerikkalaisen musiikin perintö. Ryhmän tasaisen vahva sinkkuketju käynnistyi viime kesänä A Small Blink of Ligthin yhdistäessä Toton kaupallisuuden Rushin rokkaavaan ja dynaamiseen toimintaan, eikä kvartetti ole tuon jälkeen vilkuillut taakseen. Nyt monisyinen ketju on johtanut ensimmäiseen pitkäsoittoon, jolle on luonnollisesti kelpuutettu jokainen kiekkoa edeltänyt sinkkukin.

Irtobiisit ovat aina irtobiisejä, mutta jokaisen ryhmän todellinen veri punnitaan, kun on aika kasata albumikokonaisuus. Rosoisilla soundeillaan hiukan grungenkin kanssa silmäpeliä käyvä Bird Nest on täydellinen starttipala, jonka jälkeen popimmin koskea laskeva Roaring Rapids viskoo iloiset progepop-pärskeet naamalle. Napakan alun jälkeen koittaa syvempien vesien vuoro, kun päälle 9 minuuttinen Dying Star tutustuttaa Hertzenin veljekset Pink Floydiin.

Ns. ’uusista kappaleista’ omaan kategoriaan nousee tietysti albumin sulkeva The Pond of No Return, ihan jo päälle 10 minuutin mittansa ansiosta. Eeppisessä ankkurissa bändille ominainen melodisuus ja monikerroksellisuus pääseekin kukkimaan tavalla, jota on pohjustettu ensimmäiset 40 minuuttia. Maininnan ansaitsee myös pariminuuttinen Splendid Sun, joka yhdessä We Are -raidan kanssa keventää albumin keskivaihetta.

Rantama päivittää kiistatta suomiprogea ja onnistuu sulauttamaan pohjoisamerikkalaiset osat pohjolan soundiin kiitettävällä tavalla. Näin esikoislevy kasvaa paljon osiaan suuremmaksi summaksi, jolle kelpaa rakentaa tulevaisuutta.