I & I: High Five

Jaa teinipunkkia? Iloinen & Imbrobatur –sanaparille pohjautuva Turkulainen I & I ei mitään sen suurempia yllätyksiä tarjoa kymmenen kappaleen nauhoitteellaan, korkeintaan saa omakustanteellaan testailla siipiään monenlaisessa eri painotuksessa purkkapunkista nu-metalin kautta speed-metalliin. Turun Lyseossa parin viime vuoden sisällä kasvanut viisikko poseeraa levynkannessa muina miehinä kalsarihengessä koulun(?) käytävällä parhaaseen Blink 182 -henkeen. Samaa hupihauskaa amerikan teinipunkhenkeä sisältää myös suurin osa levyn materiaalista. Avausraita Rocker lähtee kuitenkin aluksi kaahaamaan kitaroilla jopa vauhtirock –hengessä. Heti alusta asti levyn nauhoitus iskee melko tukkoisilla soundeilla vastaan, kyllä tämän siis vielä omakustannenauhoitteeksi erottaa. Ikävä kyllä. Joonas ”Kurre” Saarelan laulu etenkin jää tukkoiseksi, hiukan liimatuksi taustojen päälle epätasaisella liimalla. She, mollivoittoisempi Black Days sekä ennen kaikkea Green Dayn suuntaan kumartava In This Life lähtevät sitten sinne punkin maailmaan. Aika paljon voisi viimemainitusta hetkittäin vetää viivaa When I Come Aroundin suuntaan...

Vitosraita Speaker Boxilla viisikko lähtee testaamaan taitojaan groovaavan flow’n maailmassa kitaristi Mikko ”Kärhi” Karhulahden tiputtelemalla räpäytyksellä ja vaanivan rauhallisella soitolla. Nu-metallisiin mättöosuuksiin päästään heti perään räyhähtelevällä Breathellä. Hilpeä ruotsinkielinen Mysliga palaa purkkapunkkiin nykivine kitaralatailuineen ja päättömine sanoituksineen, akustinen tarinointi Road And Man lainaa Ruottin popihme Roxetten na-na-na-nailua The Lookin jalanjäljillä. Viimeksi mainitun kaltaiset omaa kivaa –vedot pilaavat tehokkaasti levyn kokonaisantia, onhan niitä toki kiva kaveriporukassa siellä studiossa nykiä hymy poskella. Silti levystä olisi enemmänkin saanut irti selkeämmällä punaisella langalla vaikkapa sitten sieltä punkin maailmasta, nyt levyn joka suuntaan hakeva ”kasvottomuus” pakkaa häiritsemään. Nyyhkyfiilistely Memories, instrumentaalinen fiilistelyjazz –pala Good Night sekä piiloraitana levyn loppuun tungettu speed-metal –rykäys Children Of Lake tarjoavat vielä muutaman lisälonkeron I & I:n musiikilliseen keitokseen, jolle ei selkeää genreä parane siis lähteä heittämään. Paljon hyvää ja monipuolista lahjakkuutta levytuotokselta toki löytyy, mutta selkeämpää kokonaisuutta peräänkuuluttaisin. Sekä lisäpanostusta (etenkin laulu)nauhoituksiin.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 08.01.2004:

Pisteet:

Monipuolinen arvostelu. En ole itse mikään hc-fani, mutta levyn itse monta kertaa läpi kuunnelleena jää ihmetyttämään miksei kyseisen bändin punainen lanka ole välittynyt arvostelijalle?. Bändin oma ideahan on nimenomaan tuo monipuolisuus, jota kritisoit. Eikö bändi voi menestyä, jos se soittaa muutakin kuin yhtä musiikkigenreä? Mielestäni levy oli onnistunut tarkoituksessaan erinomaisesti. Tosin muutamat seikat kusevat, kuten saundit ja esimerkiksi Road and Manin olemassaolo(turha biisi). Muuten kuitenkin annan propsit pojille täysin ja on hieno homma, että tällaista puhdasta rockimenoa löytyy monipuolisesti. Eivät sällit näytä tulleen taidetta tekemään, eikä maailmaa pelastamaan. Mukavaa ja rentoa menoa, se on pääasia.
Mukava lätty: ***½ (kolme ja puoli tähteä)