Julkaistu: 03.04.2020
Arvostelija: Mika Roth
Omakustanne
Puolentoista vuosikymmenen ikään ehtinyt Painted In Void yllätti alkuvuodesta Edge of Revolution -sinkullaan, jolla kotimaisen bändin shamanistisiakin piirteitä omaava psykedeelinen rock soi hitaana, unenomaisena ja vailla tarkkoja, tunnistettavia rajoja. Petri Varpiolan ja Pauli Harjun muodostama yhtye julkaisi helmikuussa jatkoksi kokonaisen pitkäsoiton, josta ainakaan tähän mennessä ei ole vielä ilmestynyt minkäänlaista fyysistä versiota.
Albumille on päätynyt seitsemän raitaa, joita kaikkia sitoo toisiinsa kaksikon luoma, toisinaan hieman psybientmainenkin fiilis, jossa äänet, tunnelmat ja elementit aivan kuin häilyvät vailla tähän todellisuuden tasoon tiukasti sidottuja kiintopisteitä. Revolution Within ei kuitenkaan ole silkkaa kelluntaa sulkaveneessä äänten muodostamassa pehmeässä virrassa, vaan duo osaa myös tarvittaessa rokata ja tipauttaa sähkökitarasta sekä rytmisoittimista tuhdimpaakin materiaalia kummasteltavaksi. Rokkaus on tosin sekin unenomaista ja jotenkin usvan läpi kaikuvaa, mutta yhtä kaikki, kaiken pehmeyden ja eteerisyyden keskellä on myös toisenlaista voimaa.
Albumin keskikohdilla Mountain of Silence nousee majesteetilliseen kahdeksaan minuuttiin saakka ja vielä mystisempien temppeleiden pohjakerroksia luotaava Stone hehkuu ikiaikaista lämpöään. Minkä Painted in Void kuitenkaan välttää onnistuneesti, on terävyyden ja eloisuuden katoaminen, vaikka tilausta pienelle terävöittämiselle olisikin. Kiekolta ei löydy kuin yksi alle viisiminuuttinen numero, mutta silti albumin virta on katkeamaton ja vahva.
Hieman shamanististakin alternative rockia soittavan duon juuret yltävät aina vuoteen 2005 saakka
Linkki:
facebook.com/paintedinvoid
(Päivitetty 3.4.2020)