Uptown Electronics: Hybrid Mojo

Grey Beton Records

Uptown Electronics on nähtävästi kotoisin jostain Kouvolan suunnilta, ja sen jäsenistöltä löytyy runsain mitoin kokemusta jo aiemmista bändeistä. Sen enempää nimiä tiputtelematta voikin todeta, että ryhmän perustat kattavat laajan kirjon eri musiikintyylejä, mutta Uptown Electronics on siitä huolimatta jotain aivan muuta.

Mietin pitkään ja hartaasti, kuinka kuvailla osuvimmin tätä eri genrejen hybridiä. Kaiken pohjana toimii tietysti popin ja rockin lavea alusta säännöstöineen ja ohjelinjoineen, mutta biisit tekevät tuttavuutta mm. funkin, dubin, garagen, bluesin, neo-soulin ja elektron eri puolien kanssa. Koneet säksättävät toisinaan enemmän, loopit vingahtelevat ja sielukas naistaustalaulu saa toisinaan pohtimaan KMFDM:n kaukaisia 80-luvun popjuttuja, Princestä nyt puhumattakaan. Parilla raidalla housekin nostaa isohattuista päätään esiin, enkä sulkisi edes uuden vuosituhannen countrya pois näistä karkeloista.

Taikinassa on siis monta juurta, mutta mojon virtausta ristiin pölytys ei ole haitannut tippaakaan. Mies- ja naisvokalisti punovat yhdessä värikästä laulukudosta, rytmiryhmä osaa soittaa muutakin kuin peruskomppia ja torvet silaavat luonnollisesti paikkoja aina tarpeen tullen. Etenkin Something Evil törähtelee kuin meksikolaisen juottolan taustabändi ja sinkkubiisiksi jo viime vuonna valjastettu Concrete City Funk on betoninkovaa asiaa alusta loppuun saakka. Väkevään laitaan baarihyllyä sijoittuu myös svengaava Dropping Stars, jossa kepeys ja jykevyys yhdistyvät uptownelectronicsmaisella tavalla kenties hileisimmin.

Kahdentoista raidan joukkio on sen verran likainen ja värikäs tusina, ettei moisista saa taiottua eliitti-iskujoukkoa. Toisaalta kun osumia ropisee kentän eri puolilla sijaitseviin maaleihin, niin vaikea tässä on suoranaisesti valittaakaan. Levyllä toimii, mutta livenä luultavimmin tappaa, joten pistetään tiukkaan tarkkailuun.