Bailout: Road to Redemption

Omakustanne

Toisen pitkäsoittonsa julkaiseva Bailout kolisteli maalitolppia jo vajaan neljän vuoden takaisella …As the Wind Blows On -debyyttialbumillaan. Raskasta alternative rockmetallia soittava ryhmä ei vain tuntunut oikein tietävän mitä tahtoi tehdä, joten esikoispitkäsoitto oli joukko biisejä, joilla ei vaikuttanut olevan aina kovinkaan paljon yhteistä.

Toinen kierros antoi odottaa itseään yllättävänkin pitkään ja bändi päätti lopulta julkaista uuden kiekkonsa hartiapankin voimin. Ratkaisu on toisaalta antanut riippumattomuuden ja Road to Redemption kieltämättä yllätti ainakin allekirjoittaneen positiivisesti, kun sen saloihin vain pääsi tutustumaan ajan kanssa.

Yksi kantava idea on edelleen 90-luvun rupisesta grugesoundista nouseva kitaravalli, mutta progehtava ja melodinen ryhmäsoundi antaa kappaleille enemmän syvyyttä ja positiivista pehmeyttä. Samalla olen havaitsevinani entistä selvempiä viitteitä 80-luvun melodisen hard rockin suuntaan, mikä antaa materiaalille vielä entistä enemmän tartuntapisteitä.

Uusilla aseilla varustettu Ozymandias meneekin asiaan kertosäkeessään ja 1999 nappaa suupielestä kiinni, kun rikollisen tarttuva melodiakulku iskostuu takaraivoon. Kunnianhimoisin projekti on albumin sulkeva Raison D’etre, päälle kahdeksanminuuttinen rockmetalliseikkailu jossain siellä, missä nuori Marillionkin aikoinaan tutki rajojaan.

Road to Redemption on edeltäjänsä tavoin monipuolinen, toisinaan jopa värikkääksikin kutsuttavissa oleva albumi. Palikat on kuitenkin pinottu tarkemmin, sekundaa ei seasta löydy ja pakollisen slovarin tontin täyttävä Into the Light on myös raita paikallaan. Em. kärki-iskut olisivat kaivanneet selvempää tukea, mutta kokonaisuutena tässä ollaan menossa juuri oikeaan suuntaan.