Okei: Periferia

Svart Records

Okei on sama asia kuin tuottajanakin kunnostautunut Kalifornia-Keke. Siinä missä herran aiempi yhtye Jesse pelasi huumorin kanssa, ja osui useammin tolppiin kuin maaliin, on Okei instrumentaalista elektromusiikkia ilman pienintäkään heko-heko-kulmaa. Tällä erää siis pysytään myös erossa myös suomiräpistä, jota Niko & Tapsa -duo viljeli omilla albumeillaan.

Kahdeksan raitaa, 37 minuuttia eikä tavuakaan laulua. Muutosta voi pitää suurena, suorastaan jyrkkänä, mutta lopputuloksen taso määrittää lopulta sen, että mennäänkö tässä duurissa vai mollissa. Ja omaan korvaani nämä äänimaisemoinnit ovat mitä innoittavimpia, minimalistisen lähestymiskulman korottaessa ainesten potentiaalia potenssiin.

Toki taannoin sinkkuna ilmestynyt Luulo kertoi jo esimerkillään, että nyt lennetään matalalla Düsseldorfin yllä, osapuilleen siellä Kraftwerkin pajojen yläpuolella, mutta samaan aikaan mukana on tuhti annos pohjoista mystiikkaa ja tyylitajua. Tuu-kappale huokuu jopa (ainakin allekirjoittaneen mielestä) merellistä tunnelmaa, analogisen lämmön ja kiireettä kehittyvien kuvioiden ollessa vähintäänkin kaukaista sukua Brian Enon ja Jan Hammerin joillekin töille.

Periferia on eteeristen ja verkkaisesti etenevien ääniteosten kollaasi, jossa on juuri ja juuri riittävän verran tarttumapintaa. Raitoihin pitääkin toisinaan keskittyä toden teolla, etteivät ne lipsahda taustaääniksi, mutta toisaalta: albumi on täydellistä seuraa vaikkapa pitkälle kävelyreissulle.