Dai Kaht: Dai Kaht II

Soleil Zeuhl

T�ss�p� olisi taas albumillinen spacerockia aivojen rakentavaan nyrj�yttelyyn, etenkin jos tuntuu silt�, ett� arjesta puuttuu mielest�si yll�tt�vyytt�. Muistan h�m�r�sti kotimaisen Dai Kahtin esikoislevyn muutaman vuoden takaa. En tuolloin p��tynyt arvioimaan sit� jostain syyst�, joka on unohtunut aikojen p�lykerrosten alle. Ehk� p��t�ksen takana oli puolittainen ved�tyksen tuntu, sill� b�ndi� ei p��se syytt�m��n ainakaan turhasta otsarypistelyst�.

Humoristinen rock on aina ollut v�hint��nkin kaksiter�inen miekka, jolla huitoessa vahinkoja on tapahtunut kautta aikain leikkaavan pinnan kummassakin p��ss�. Eik� t�m� kahdeksan raidan mittainen hulluttelukaan suju haavereitta, vaikka krautin ja d�nerin makuinen spacerock kiistatta ryhm�lt� sujuukin ja 70-lukulaiset sf��rit saavutetaan Buck Rogersin lepattavien lahkeiden l�psyess� taustalla.

Proge porisee ja kun pisimm�t kaksi raitaa ulottuvat 11 minuutin tuolle puolen, riitt�� raketissa polttoainetta ainakin Andromedaan saakka. Eik� siin� mit��n, sill� niin Z�behr-Da� kuin eeppiseksi �ityv� M�a Orgata ovat kelpo odysseioita avaruusrockin ��rimm�isiin kaukaisuuksiin saakka. Onkin t�ysin kuulijasta kiinni, ett� menn��nk� t�ss� liian kauas k�ym�tt�mille korpimaille, jotka sijaitsevat kaukaisessa galaksissa, kauan, kauan sitten, mutta ainakin trippi on ainutlaatuinen.

Kritiikki� on pakko antaa ratkaisujen kaavamaisuudesta ja siit�, ett� ryhm� ei rohkene tutkia uniikkeja soundimaisemiaan rohkeammin. Tai ainakin omasta mielest�ni esimerkiksi Dai Kor�nenn olisi voinut olla rohkeampi avaus poreilevan progen aurinkoisemmalle puolelle.