Aktor: Placebo

Ektro

Jussi Lehtisalon, Tomi Leppäsen ja yhdysvaltalaisen Chris Blackin, eli Professor Blackin, yhteinen projekti Aktor iskee jälleen tulta hard rockin piikivestä. Herrat julkaisivat ensimmäisen pitkäsoiton otsakkeen alla viisi vuotta sitten ja terhakas Washed Away -sinkku osoitti taannoin, että rapsakka kasarihardrock taittuu ryhmältä edelleen.

Ajankohtaisesti nimetty Placebo on yhdeksän raidan ja noin 40 minuutin mittainen annos hard rock kitaroita, ylvästä rock-laulua ja taiten annosteltuja syntetisaattoreita, eli jokainen genren keskeisistä bokseista tulee ruksattua toisellakin pitkäsoittokierroksella. Kiekkoa määrittelevä fiilis on riehakkaan rento, kipaleiden ollessa pääosin nopeita ja vieläkin nopeampia. Avausraita Bad Mirror ja em. sinkkubiisi muodostavatkin mainion yksi-kaksi iskusarjan, jolla Placebo saa kipakan alkuvauhdin.

Rockin melodisempaa virtaa hyödyntävä Astronaut voisi periaatteessa olla balladikin, mutta edes tämän päälle viisiminuuttisen raidan kanssa Aktor ei malta pitää itseään kurissa. Niinpä avaruusmaiset helkynnät tyyliin ”Taisteluplaneetta Galactica kohtaa Miami Vicen” ovat näissä kohdin kaiketi ihan ymmärrettäviä, sillä retro on pelin henki aina lyriikoita myöten. Pitkässä juoksussa nopeus käy kuitenkin itse kaasuttajia vastaan, omasta mielestäni nyt ainakin.

Mennyt ei koskaan palaa entisenlaisena takaisin, eikä Placebo ole sama kuin parhaat rokit vuosilta 1979-1984, mutta yritys on kiistatta kaikessa ehdottomuudessaan vakuuttavaa. Tätä taustaa vasten onkin suoranainen harmi, että bändi ei ole saanut vahvempaa albumikokonaisuutta kasaan. Ryhmä lainaa omia tekemisiään aivan liian monta kertaa ja kun sapluuna on tiukka, kuulostaa jokainen raita lopulta enemmän ja vähemmän toisiltaan.

Kelpo musiikkia sinkkuformaatissa, ehkä jopa EP-mitassa, mutta albumillinen tätä lumelääkettä on jo liikaa.