Sarah Palu: Ikivirta

Omakustanne

Onko albumi formaattina tullut tiensä päähän? Ei välttämättä, tai ei ainakaan siinä tapauksessa, jos vanhasta paketista osataan löytää jotain uutta. Suomalais-ranskalaisen Sarah Palun debyyttialbumin voi ostaa vegaanisuklaalevyn kanssa, herkun ohessa saat näet digitaalisen albumin latauskoodi. Jos tämä kasvattaa suklaalevymyyntiä, niin ainakin kyseessä on kotimainen, käsin tehty laatusuklaa.

Eikä itse musiikissakaan ole valittamista, sillä vaikka Ikivirta on debyyttipitkäsoitto, on Palu jo löytänyt omimman äänimaisemansa. Ikivirta on samaan aikaan vavahduttavan elokuvamaiselta kuulostava äänitaideteos, kokoelma pieniä, kansanmusiikkimaisia hetkiä, sekä moderni elektronisesti maustettua musiikkia esittelevä albumi. Kannel ja jouhikko ohjaavat ajatuksia menneisiin aikoihin, mutta mennyt ei ole mikään pölyinen museo, vaan elinvoimainen luovuuden lähde, jossa mikään ei ole kuollutta.

Albumin avaa ja sulkee pitkä instrumentaaliraita, joilla aaltomainen poljento luo elämän suurta pyörää muistuttavan kierron. Näissä hetkissä, kuten koko levyssä, mennyt ja nykyinen löytävät toisistaan rakastettavan kumppanin ainesten sekoittuessa toisiinsa. Pääosin akustiset soittimet värittyvät sähköisistä silauksista, tasapainon ollessa jatkuvasti optimaalinen. Meri ja kärpänen voi näin nojata huoletta elektroniseen maalailuun, sillä pintaan nouseva kannel ja heleän eteerinen laulu eivät moisesta häiriinny, päinvastoin.

Sinkkunakin julkaistu Alkuääni ja kiekon sulkeva Ikivirta ovat kaksi komeaa pylvästä, joiden välissä Palu kertoo mm. tarinan metsästäjästä, joka saa sydämeensä rauhan lämmön, sekä laulaa lähteneille ajattoman meren äärellä. Ei tähän osaisi enää lisätä mitään, poistamisesta nyt puhumattakaan ja kappalejärjestyskin on juuri oikean tuntuinen, joten täysi tähtipotti on ainoa vaihtoehto. Ja se suklaa on muuten todella hyvää.