Samoaja: Abyss

Omakustanne

Kuulasta kitarapoprockia soittava Samoaja on viimeisen vuoden aikana julkaissut kolme sinkkua, joista kukin kiertää omilla radoillaan genrensä emotähden ympärillä. Kaikki tämä on pohjustanut tietä toiselle pitkäsoitolle, jolla ryhmän landscape pop kukoistaa entistäkin kirkkaampana, mitenkään debyyttialbumia moittimatta.

Sinkuista tuorein, 500 Days, on suorastaan rikollisen sujuva ja mehukas pop-helmi, joka alle kolmen minuutin mitassaan kiteyttää kaiken olennaisen suloisen kuulaaseen kuoreen. Lähes viiteen minuuttiin kasvava Their Sons and Daughters tuo esiin puolestaan bändin folkimman laidan, jossa vetovuoro annetaan akustisille kitaroille ja vihellyskoukulle. Sinkkutrion vanhin lenkki, Svier, sinkoaa itsensä vuorollaan progempiin alternative kitararockin yläpilviin.

Jokaisen sinkkukipaleen ytimestä löytyy ensiluokkainen pop-moottori, jonka ansiosta hyvinkin erilaiset numerot asettuvat saman varjon alle. Nämä kolme kiintopistettä kertovat paljon Samoajan sielusta ja toimivat Abyss-albumin suuntaa antavina reunamerkkeinä, mutta toki niiden takaa ja rinnalta löytyy vielä paljon lisää kartoitettavaa.

Nimettömäksi jäänyt viides kappale on kaikessa rauhallisuudessaan ja verkkaisuudessaan hypnotisoiva maalailuhetki, jonka äärellä olisi viihtynyt pidempäänkin. Huomionarvoinen on myös ankkuriraidaksi päätynyt My Bones, jonka helkkyvissä soundeissa ja vuorovesimäisessä vedossa olisi ollut niin ikään paljon enemmänkin tutkittavaa.

Abyss on lievästä hätäisyydestä kärsivä albumi, vaikka samaan aikaan bändi tuntuu ottavan soittonsa hyvinkin rauhallisesti. Tämä kontrasti ja ristiveto vievätkin tarpeettomasti huomiota pois ryhmän saavutuksista, eikä edes biisilistan uudelleenjärjestely tunnu auttavan kaikissa ongelmassa. Jälki on kuitenkin parhaimmillaan loisteliaan vahvaa, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.