BV2

Parolan kaksikko Juha Sarkkola ja Jouni Tauriainen vakuuttivat vuosi takaperin Desibelissäkin kuunnellun Few -demon biisikaksikolla ainakin BV2 –levy-yhtiötä siinä määrin, että saamme nyt kuullaksemme tämän viiden biisin painoksen herrojen musiikillista visiota. Industrial -mausteita niin reggaeen kuin moninaisiin antimiin niin hiphopin kuin triphopinkin eväslaukuista sekoitteleva juokseva pöhinä englanninkielisellä räpäytyksillä herätti itselleni melko kriittisiä näkemyksiä Fewn kohdalla (jonka biisikaksikko Toxicalley ja Fairy Tales kuullaan Sightseeingsilläkin) enkä vielä tuosta maistiaisesta lämmenyt paljoakaan. Onko syy dissaukseen sitten omassa rajoittuneisuudessa vai onko selkeää kehitystä tapahtunut levy-yhtiötuotoksen kohdalla?

Kyllä ja ei. Juhan ja Jounin näkemys on pysynyt samoissa urissa, vain pieniä muutoksia kuulee mainituilla toiseen kertaan nauhotetuilla biiseillä ja nekin ovat lähinnä soundeissa ja selkeästi parannuksia. Muuten täytyy todeta BV2:sen olevan allekirjoittanutta laajanäköisempi ja oivaltavampi omalaatuisten visioiden mahdollistajana, sillä mitä enemmän Sightseeingsiä kuuntelee, sitä korkeammalle alkaa Phuzyn visiota arvostamaan. Avausraita Mesmerize lähtee heti vaeltamaan Phuzyn ominaisia polkuja: tiputtelevaa räp-blaastia hetkittäin miltei raivokkaalla otteella metelitaustojen päälle, jotka koostuvat niin metallisista lyömistä kuin efektisistä kielisoundeista, joita Jouni annostelee reggaehengessä nykivästi. Juoksevuuden ja metallisen efektisyyden lisäksi pöhinään sopii laatusanoina myös trippaileva ja ennen kaikkea kokeellinen. All Overin kertosäe tuo levytuotoksen selvimmät reggaenykimiset kokonaisuuteen, sekä säkeessä myös Massive Attackin mieleentuovia trip hop –junnailuja. Vanha tuttu Toxicalley lähtee juoksemaan edellisiin verrattuna miltei rauhallisesti, mutta viimeistään kertosäkeessä Phuzy etenee raivovauhdilla hengähtäen spurtin jälkeen taas pieneen jumittelutaukoon. Ja taas lähdetään... Nimibiisi Sightseeings lähtee nykimään hyvin aggressiivisilla vokaaleilla reggaetaustan päälle, pomppumateriaalia. Viihdyttäviä metelinostoja, pohtivia väliosia ja tiputtelevia säkeitä. Levyn päättävän Fairy Talesin jälkeen jää lähinnä pohtimaan, miksei Phuzy lähtenyt saman tien rakentamaan pitkäsoittoa? Mutta ehkä sitten seuraavaksi..?

Luulisin että Phuzyn ystäviksi tunnustautuvat ainakin näin aluksi helpommin jo valmiiksi Vugumin materiaalin ja moninaisen metelimusiikin ystävät pikemminkin kuin perinteiset hiphop -ihmiset. Kaikenkaikkiaanhan Phuzy on paljon lähempänä reggaen ja drum’ n’ bassin ristisiitosta metelimausteilla kuin hiphopia, vaikka paljon tuonkin tyylin elementtejä keitoksesta löytyy. Joka tapauksessa, kunnianhimoinen ja omalaatuinen visio, jollaiset nykypäivänä ovat usein monen kiven alla odottamassa kukkaan puhkeamistaan. Radiosta en odota Phuzya kuulevani, mutta vaihtoehtoisamman musiikin ystävien hyllyissä ja massasta poikkeavamman musiikin festivaaleilla ja keikoilla voisin odotella Phuzyynkin törmääväni. Jatkakaa samaa rataa.