Julkaistu: 08.03.2020
Arvostelija: Mika Roth
Playground Music Finland
Humoristissävytteistä folkpoppia luova Kalevauva.fi on kasvanut kummasta some-ilmiöstä raikastavaksi tuulahdukseksi kotoisilla musiikkimarkkinoilla, joka toisinaan käy jo ihan kelpo trombista. Toki kaksikon työ videokanavan parissa on jo tuonut osumia (ja joitain huteja), mutta viime kesän kestorenkutukseksi kasvanut Lomalle lompsis #kiitollinensiunattuonnellinen sai mm. allekirjoittaneen oivaltamaan viimein jotain merkittävää: kaikesta ärsyttävyydestään ja keveydestään huolimatta tämä on uutta kansanperinnettä. Nämä laulut kuvaavat kansaamme tässä tietyssä ajassa tarkemmin kuin tusina tangokuninkaallisten sapluunarallia.
Nyt kun olen saanut sanottua tuon ”prinssillä on aasinkorvat” -oivallukseni voidaan siirtyä eteenpäin.
SOME FOLK, jonka nimi tulee tietysti kirjoittaa vain isoilla kirjaimilla, niputtaa samoihin kansiin muutamat sinkut, joista Nykymusiikki on niin kamalaa on iäkkäin. Eikä tuollakaan helmellä ole kahta vuotta enempää ikää mittarissa. Em. kesäbiisi, Sorvin ääreen #oravanpyörä ja taannoin julkaistu Annatteko lastenne leikkiä vuokratalojen lasten kanssa? ovat tietysti itsestään selviä valintoja, mutta todellisuudessa albumin jykevimmät pommit posahtavat muilla raidoilla. Enkä voi edelleenkään kuin hämmästellä duon kykyä luoda toinen toistaan tarttuvia folkpoppiksia.
Perustelen väitettäni luonnollisesti vain omin korvin kerätyllä todistusaineistolla, mutta jos olisin tämän päivän Lönnrot en voisi sivuuttaa Vanheneminen on ihanaa kipaleen nerokasta rakennetta. Seinäkellon naksutus takana ja aikaamme riivaava, suorastaan hysteeriseksi äitynyt vanhenemisen kammo. Eiväthän rollaritkaan ole vanhoja – eiväthän? Tuijottava koira kertoo tahollaan luonnosta ja eläimistä vieraantumistamme ja mistä muusta Sinappitutut kertoo, kuin ikuisista parisuhteiden luomisprobleemista. Yhdessä ajassa pohdittiin sopivia vaatteita ja sitä, että tohtiiko sitä edes pitää kädestä kiinni, nyt pohditaan sinapin koostumusta ja kyseisen sanan mahdollista romanttista potentiaalia.
Aapo Niininen ja Kimmo Numminen osaavat kunnon folk-konkareiden tavoin kierrättää ja käyttää muilta opittuja temppuja, eivätkä herrat tietenkään jää koskaan kiinni lainailuistaan. Kitara ja banjo, siihen päälle lähes puheeksi hidastuvaa laulunkaltaista ja sopivasti rytmi & syna -taustakankaita, mutta todellisuudessa suurin voimavara löytyy hauskoista teksteistä. Tunnustan että Sohva haisee perseeltä ja Panohanskat ovat raitoja, joita en kuuntele lasten lähettyvillä, mutta myös pieni tuhmuus on aina ollut olennainen osa rahvaan kulttuuriperinnössä.
Kotimainen trubaduuriduo laulaa toisenlaisia folkpoppiksia.
Linkit:
kalevauva.fi
facebook.com/kalevauva.fi
instagram.com/kalevauva.fi
(Päivitetty 7.4.2022)