Kospel Zeithorn: Eupatheia

Wooden Sherpa

En voi kuin ihailla ja kunnioittaa Lauri Väinölän härkäpäistä asennetta ja loputtomalta vaikuttavaa luovuuden purkausta. Kospel Zeithorn jatkaa musiikkinsa luomista toisista paikoista, eikä noisen, folkin, krautin ja ties minkä psykerockin parissa tule koskaan ikävä, kun Väinölä toimii vain seremoniamestarina ja pääkokkina. Viiden vuoden mittaiseksi venähtänyt tauko musiikin julkaisussa katkesi toki viime vuonna parin uudelleenjulkaisun avulla, mutta vasta Eupatheia rikkoo todellisuudessa hiljaisuuden. Onhan tämä ensimmäinen uudesta materiaalista koostuva teos viiteen vuoteen.

Mitä uutta ja ihmeellistä musiikin ultramassiivisten mustien aukkojen urhea astronautti on sitten tuonut mukaan, kun 20-lukukin ehti jo tuossa käynnistyä? No, ainakin rummut hoidetaan tällä erää rumpukoneella ja sämpläily ei ole aivan yhtä hervotonta kuin joskus aiemmin.

Raitoja levyllä on vain viisi, mutta mittaa teokselle kasaantuu noin 38 minuuttia. Mistään perinteisesti ymmärretystä musiikista tässä ei taaskaan ole kyse, sillä Väinölän tapa luoda ääniblokkeja on enemmänkin veistoa kuin sävellystä. Äänten ladonnassa niiden alkuperät eivät ole merkityksellisiä, tärkeintä on lopputulema, tai paremminkin se osa teoksesta, johon kukin ääni kuuluu.

En edes väitä ymmärtäväni tätä kaikkea, mutta viehätyn kakofonisesta Dobar Dan RMX -raidasta ja Ilman lisämääreitä porautuu todella ihon alle, kun loputtomat kysymykset sapluunalla ”mitä mieltä…” murtautuvat tajunnan läpi. Siihen kun vielä lisää kyberpainajaisen nimeltä Hobeybeat, niin johan on tajunnassa pitelemistä.

Puolittaista hulluutta ja äänitekstuureja, mutta toimii silti.