Kospel Zeithorn: Eupatheia

Wooden Sherpa

En voi kuin ihailla ja kunnioittaa Lauri V�in�l�n h�rk�p�ist� asennetta ja loputtomalta vaikuttavaa luovuuden purkausta. Kospel Zeithorn jatkaa musiikkinsa luomista toisista paikoista, eik� noisen, folkin, krautin ja ties mink� psykerockin parissa tule koskaan ik�v�, kun V�in�l� toimii vain seremoniamestarina ja p��kokkina. Viiden vuoden mittaiseksi ven�ht�nyt tauko musiikin julkaisussa katkesi toki viime vuonna parin uudelleenjulkaisun avulla, mutta vasta Eupatheia rikkoo todellisuudessa hiljaisuuden. Onhan t�m� ensimm�inen uudesta materiaalista koostuva teos viiteen vuoteen.

Mit� uutta ja ihmeellist� musiikin ultramassiivisten mustien aukkojen urhea astronautti on sitten tuonut mukaan, kun 20-lukukin ehti jo tuossa k�ynnisty�? No, ainakin rummut hoidetaan t�ll� er�� rumpukoneella ja s�mpl�ily ei ole aivan yht� hervotonta kuin joskus aiemmin.

Raitoja levyll� on vain viisi, mutta mittaa teokselle kasaantuu noin 38 minuuttia. Mist��n perinteisesti ymm�rretyst� musiikista t�ss� ei taaskaan ole kyse, sill� V�in�l�n tapa luoda ��niblokkeja on enemm�nkin veistoa kuin s�vellyst�. ��nten ladonnassa niiden alkuper�t eiv�t ole merkityksellisi�, t�rkeint� on lopputulema, tai paremminkin se osa teoksesta, johon kukin ��ni kuuluu.

En edes v�it� ymm�rt�v�ni t�t� kaikkea, mutta vieh�tyn kakofonisesta Dobar Dan RMX -raidasta ja Ilman lis�m��reit� porautuu todella ihon alle, kun loputtomat kysymykset sapluunalla �mit� mielt䅔 murtautuvat tajunnan l�pi. Siihen kun viel� lis�� kyberpainajaisen nimelt� Hobeybeat, niin johan on tajunnassa pitelemist�.

Puolittaista hulluutta ja ��nitekstuureja, mutta toimii silti.